Perusperjantai

Outoa ajatella, että ollaan jo puolessa välissä lukukautta. Lupaan tällä kertaa oikeasti kiristää blogin päivitystahtia...

Ensi viikolla on vuorossa lukukauden ensimmäiset kokeet. Maanantaina on koe Japanese 2 -kurssipaketista, joka on se helpompi niistä kahdesta jotka valitsin ja pitää sisällään Genki II -oppikirjan ensimmäisen puoliskon. Ei siis pitäisi olla liian vaikeaa. Torstain Politics and Economics of Globalization -kurssin koe voi sitten olla jotain ihan muuta, vaikka opetus onkin kokonaan englanniksi. Kirsikkana kakun päällä on torstaina vielä toinen koe - kurssilta Japanese Reading 3 - joka käydään kokonaan japanin kielellä.

-----

Perjantait ovat siitä helppoja päiviä, että omassa lukujärjestyksessä perjantaisin on vain yksi kurssi, Japanese Grammar and Discourse, jossa pyritään ymmärtämään niitä japanin kielen kiemuroita, jotka muilla kursseilla tankataan päähän hauki-on-kala -periaatteella. Tajuntani räjähti, kun erään tunnin jälkeen tajusin viimein, miksi koulusta valmistutaan 「大学を卒業する」 eikä 「大学で卒業する」 tai miksi kaverin voi tavata sekä 「友達と会う」 että 「友達に会う」. Tavallisesti oppikirjat antavat verbien yhteydessä valmiiksi niihin sopivat partikkelit, jolloin palataan takaisin hauki-on-kala -tyyppiseen muistamiseen.

Tämän perjantain tunnille kotitehtävänä oli tehdä presentaatio oman äidinkielen ja japanin välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Tarkoitus oli suunnitella presentaatio torstai-iltana, mutta tapani mukaan raavin esityksen kasaan noin kaksi tuntia ennen koulun alkamista. Kuten odotettua, ei kyseisellä valmistautumisella hirveän hyvää jälkeä tullut...

Illanvietto Oitassa on täynnä mahdollisuuksia. Kun kyseessä on prefektuurin pääkaupunki, on erilaisia ajanviettotapoja lähes loputtomasti. Useimmiten vaihtari- ja tuutoriporukka suuntaa kuitenkin erityisesti ulkomaalaisten suosimaan PEI-pubiin tai johonkin Oitan kymmenistä karaokebaareista, kunhan turvamies on käynyt heittämässä meidät pihalle asuntolan aulasta ja sulkemassa ovet.

Tänä perjantaina oli kuitenkin vuorossa rennonpuoleinen koti-ilta yliopiston elokuvailtapäivän jälkeen. Usein perjantai-iltapäivisin opettajat näyttävät elokuvia yliopiston tiloissa, jonne tuodaan erilaisia herkkuja syötäväksi. Tällä kertaa vuorossa oli hieman vakavampi elokuva, dokumentti Black Gold, joka kertoo Etiopialaisten reilun kaupan kahvintuottajien kamppailusta länsimaalaisia suuryrityksiä vastaan. Teeman kunniaksi professorit toivat paikalle reilun kaupan kahvia sekä donitseja.


Illat Oitassa ovat käymässä paikallisittain melko kylmiksi ja öisin lämpötila käy jo viidessä asteessa. Päivisinkään ei enää auta liikkua pelkässä t-paidassa, joten ainakin omalta osaltani ulkona roikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Vaikka toisinaan on ihan mukava viettää koti-iltoja leffojen ja dataamisen parissa omassa rauhassa, niin pitäisi kuitenkin pitää mielessä ottaa tästä ajasta irti kaikki mahdollinen.

Oitan yliopisto

Aikamoinen paikka.


Ympäristö


Oitan yliopiston ympäristö on kuin suoraan elokuvista. Yliopisto sijaitsee 8km päässä Oitan keskustasta keskellä metsää lähialueen vuorten kajastaessa horisontissa. Koululle pääsee joko pyöräilemällä (30min) tai junalla (15min). Kampusalue pitää sisällään eri alojen rakennusten lisäksi urheilukenttiä, urheiluhalleja, konbini-lähikaupan, kirjakaupan sekä ruokalan. Tällä hetkellä koulun kirjasto on poissa käytöstä

Kuvaa koulumatkalta. Taustalla tutkinto-opiskelijoiden asuntola

Kouluruoka

Kouluruokailu on pieni taivas maan päällä. Tarjolla on mm. uppopaistettua kalaa, kanaa ties kuinka monessa eri muodossa, grillivartaita, ramenia, miso-keittoa, possupataa... Ruokalassa kootaan itse oma ateria kymmenistä eri vaihtoehdoista ja vatsan saa helposti täyteen noin 500 jenillä (5€).


Opetuksesta

Opetuksen taso Oitan yliopistossa on ollut huippua. Opettajat kannustavat opiskelijoita aktiivisuuteen ja antavat runsaasti vaihtoehtoisia näkökulmia tunneilla käsiteltyihin aiheisiin. Kaikilla kursseillani opettajat puhuvat hyvää englantia ja heistä käytännössä jokainen on viettänyt vuosia ulkomailla. Ilmeisesti palaute viime vuosilta on tehonnut, sillä kuulemma opettajien englantia on aiemmissa vaihto-ohjelmissa ollut toisinaan hyvinkin vaikea ymmärtää...

Kahdella japanin kielen kurssilla opettajat puhuvat pelkästään japania, sillä katsovat, ettei kyseisellä tasolla englannille ole enää tarvetta. Puolentoista tunnin oppituntien jälkeen tuntuu joka kerta aivan kuin aivot olisivat sulaneet ja valuisivat pian korvista ulos. :D


Kursseista

Kurssivalikoima oli erittäin mielenkiintoinen ja suuremmat vaikeudet olivatkin siinä, mitä kursseja jättää ottamatta kuin mitä kursseja ottaa. Lukuisten japanin kielen kurssien lisäksi kursseihini kuuluu jonkun verran kursseja mm. uutismediasta, globalisaatiosta sekä kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta. Kurssien työmäärä vaihtelee runsaasti. Jotkut kurssit vaativat käytännössä joka tunnille kotitehtävien tekemistä, toisissa riittää yksi presentaatio ja/tai toimeksianto koko lukuvuotena. Erityisesti japaninkursseilla pikkutestejä on lähes joka viikko ja kokeita lukukauden aikana kaksi kappaletta.

Partikkelien käytön ymmärtämistä kurssilla Japanese Grammar & Discourse

Nörttijuttuja

Tietojenkäsittelyn opiskelijana olen suuresti ihmetellyt koulun langatonta verkkoa. Koululla on nelisen kappaletta langattomia verkkoja ympäri kampusta, jotka eivät pelaa yhteen, joten niihin täytyy jokaiseen kirjautua erikseen tietokoneen tai puhelimen selaimen kautta. Tästä syystä puhelimen tai kannettavan kanssa koululla liikkuessa täytyy yhden verkon alueelta toiseen siirtyessä jatkuvasti toistaa sama käyttäjätunnus/salasana -rutiini täysin samoilla kirjautumistiedoilla. Kai tässä jokin logiikka on ollut...

Asuntolan verkko on melko nopea parin nettitestin perusteella siinä 10/2 paikkeilla), mutta verkkoa ei ole huolletti kaiketi vuosiin. Kotisivut ja torrentit valuvat koneelle vauhdilla, mutta esim. YouTuben videot eivät lataudu ennenkuin noin minuutin jatkuvan F5:n rämpytyksen jälkeen. Sama vika mm. Bloggerin kuvien lisäämisen kanssa.


Kielimuuri!


Vaikka opetus englanniksi on korkeatasoista, niin yleisesti kansainvälisiin opiskelijoihin liittyvissä järjestelyissä olisi paljon parantamisen varaa. Ensimmäisten koulupäivien jälkeen lähes kaikki lomakkeet, ilmoitukset, kokoukset sun muut ovat olleet pelkästään japaniksi, joten suuressa osaa tapauksista on hyvin vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä kulloinkin tapahtuu. Lisäksi kaikkien opiskelijoiden tuutorit eivät osaa kovasta motivaatiosta huolimatta puhua kunnolla englantia. Moni japanilainen kokeekin erityisesti opiskelujen alussa englanninopiskelun samanlaiseksi taakaksi kuin suurin osa suomalaisista opiskelijoista pakkoruotsin. Pakko sanoa, että omalla kohdallani kävi hyvä tuuri tuutorin suhteen.

Jälkiruoaksi maisemia noin viiden minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta 

Semmoista tällä kertaa! Josko sitä tästä eteenpäin saisi vähän enemmän kirjoitettua kuulumisista ja paikallisesta meiningistä...

Saapuminen Beppuun

Hyvin tukkoisen ja köhäisen yön jälkeen olimme saapuneet Beppuun, noin 125000 asukkaan kylpyläkaupunkiin, joka on erityisen kuuluista kuumista lähteistään. Bepun terminaaliin saavuttuamme löysimme kämppikseni kanssa omat tuutorimme ja kuulumisten vaihtamisten jälkeen Markus lähti oman tuutorinsa kanssa omille teilleen samalla, kun jäimme odottamaan Housein ystäviä, jotka kurvasivat muutamassa minuutissa paikalle valkoisella kei-carilla.

Heti autoon astuttuani Japanin liikenteen erot Suomeen näkyivät selkeästi. Autot pysähtyvät suojateiden eteen ja vasemmanpuoleinen liikenne näytti entistäkin oudommalta, kun oli tällä kertaa itse auton kyydissä.

Kurvasimme suoraan paikalliseen Joyfull-ketjuravintolaan, josta saa paikallista ruokaa kellon ympäri. Tarjolla oli myös monellakin tapaa kuuluisia natto-herneitä, josta minua varoitettiin monta kertaa ennen Japaniin saapumistani. En uskonut ja söin. Jatkossa varoitan muita kavereita... Ruokailun ohessa tuli pölistyä valtava määrä tarinoita reissun päältä ja Suomesta.

Seuraavaksi vuorossa oli kiertelyä ja kaartelua Bepun suurimmassa tavaratalossa, You Me Townissa. Tavaratalo itsessään oli nelikerroksinen ja kooltaan suurinpiirtein Helsingin Stockmannin luokkaa. Osastoja ja kauppoja löytyi lähes joka laitaan levykaupoista ja vaatekaupoista pelihalliin asti. Aikaa You Me Townissa paloi monta tuntia. Erityisesti mieleeni jäi tavaratalon ravintola-alue, josta avautui upea merinäköala Oitan lahdelle. Siinä kelpasi mutustella nuudelikeittoa samalla, kun Housei kavereineen päivitteli ja opasti ruoan syömisen kanssa. On yllättävän vaikeaa kumarrella ruoan päälle ja ryystää keittoa äänekkäästi, kun koko elämän tottunut siihen, että kyseiset manööverit ruokapöydässä ovat hyvin epäkohteliaita.. :D
 
Alunperin tarkoitukseni oli punkata Housein opiskelija-asunnossa, mutta muutaman neliön kokoinen yksiö täynnä tavaraa ei olisi ajanut asiaansa motellina. Hetken miettimisen jälkeen selvisi, että saisin yösijan Housein koulukaverin Shiban asunnosta aivan koulun vierestä. Kello oli jo päälle puolen yön ja seuraavana aamuna pitäisi jo olla koulussa, joten loogisin vaihtoehto oli lähteä paikalliseen Onsen-kylpylään.

Onsenin sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 380 jeniä (3,80€). Sisällä oli allasta ja saunaa joka lähtöön: kylmäsaunaa, mineraalisaunaa, höyrysaunaa... sisältä löytyi myös lähes suomalainen sauna, jonka lämpötila oli jo 90 astetta, joskin kiuas loisti poissaolollaan ja sen tilalla oli televisio, joka näytti paikallista viihdeohjelmaa, josta ei saanut mitään tolkkua. Lähdimme onsenista puoli kolmen aikaan, eikä nukahtamiseen tarvittu paljoa.

En tiedä miten sain itseni hereille aamulla, mutta jo ennen yhdeksää olin koululla paperisotaa aloittamassa...