Viimeisen illan purinoita

Valmistelut alkaa olla valmisteltu!

Rinkka on pakattu, rästissä olleet laskut maksettu, Boarding Pass ("tarkastuskortti"?) tulostettu ja mikä tärkeintä, kryptatut varmuuskopiot omista tiedostoista tehty vanhempien tietokoneelle! Oikeastaan viimeinen jäljellä oleva asia on tämän blogipostauksen kirjoittaminen ja postaaminen. Kannettava tietokoneeni ei kerennyt huollosta takaisin Suomeen ajoissa, joten ei auta muu kuin lähteä matkaan ilman. Onneksi älypuhelimilla voi kuitenkin hoitaa lähestulkoon minkä vain asian. Nähtäväksi jää, kuinka paljon tietokonetta tarvitsisi ensimmäisten viikkojen kouluhommiin...

On hämmentävää huomata, että lähtö on jo tämän päivän puolella. Mihin aika katosi? Vastaan retoriseen kysymykseen: Liettuaan.

---

Pientä tuntumaa kulttuurishokkiin tarjosi viimeviikkoinen opintomatka Liettuaan, joka oli ehdottomasti kuluvan vuoden tähän asti hienoin kokemus. Suurta hämmennystä aiheuttivat muun muassa omia lisämaksujaan kehittelevät taksikuskit, asiakaspalvelun puute ja ihmiset, jotka kävelevät kadulla häpeilemättä päin. Alun hämmennyksen ja ihmettelyn jälkeen tajusin kuitenkin itse olleeni melko epäkohtelias mitä erilaisimmissa yhteyksissä.

Esimerkiksi monta kertaa ravintolassa ryhmämme kanssa syödessä pyysin suomalaisittain ihan normaalisti oman, erillisen laskun ja ihmettelin, miksi tarjoilijat vääntelevät naamojaan ja mutisevat itsekseen heti pois käännyttyään. Pikkuhiljaa tajusimme porukan kanssa, että erillisten laskujen sijaan oikea tapahan olisi ollut pyytää yksi lasku koko porukalle ja vieläpä maksaa koko potti käteisellä. Myös erilliset käteismaksuastiat kaupoissa ja kioskeilla menivät ensimmäisillä asiointikerroilla aivan ohitse ja ojensin rahat suoraan kädestä käteen aivan kuten Suomessa tehdään. Tunsin oloni typeräksi, mutta virheistä oppii.

Yllätyksenä edellisten kaltaiset kulttuurierot eivät kuitenkaan tulleet. Onhan aiheesta kuunneltu tuntikausia purinaa koulussa ja tarinoita vaihto-opiskelijoiden blogeista. On kuitenkin aivan eri asia kuulla ja lukea asioista kuin kokea ne itse. Eroavaisuudet tiedostaen sain loppuajasta irti paljon enemmän ja reissu jätti mieleen mahtavat fiilikset. Ehkä kulttuurishokkia Japanin päässä oppii sietämään helpommin, kun on vasta kotiutunut toisesta vieraasta maasta. Tämähän käy kuin lastenohjelmissa...

---

Takaisin aiheeseen... olen täysi matkustajalentoummikko. Ennen viime viikon reissua minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, miten lentokentällä kuuluu toimia kaiken maailman papereiden ja laukkujen kanssa.  Voin vain kuvitella, mimmoisella sykealueella sydän hakkaisi, jos en tietäisi, kuinka toimia. Tämä siitäkin huolimatta, että lentokentän henkilökunta varmasti osaisi auttaa jokaisessa kysymyksessäni.

Jotenkin kaikki matkaan ja vaihtoon liittyvä stressi tuntuu olevan poissa. Kaikki on hoidossa, mitään ei puutu. Jos puuttuu, niin se löytää kuitenkin tiensä Japaniin - ennemmin tai myöhemmin. Postissa tai UPS:lla.

Kuten tekstin vaihtelevasta laadusta voi huomata, niin nyt alkaa uni voittaa. Seuraava postaus tapahtuukin sitten noin 7700 kilometrin päästä!

Hyvää yötä ja さよなら, Suomi.

Apurahoista ja opintotuista ulkomailla

Vaihtoon lähteminen on tehty Suomessa opiskelijan lompakon kannalta aivan julmetun helpoksi. Toisin kuin monessa muussa maassa, ei täällä vaihto-opiskelu ole kiinni vanhempien kukkaron koosta. Suurinta osaa näyttelee opiskelijan oma viitsiminen tukia ja apurahoja hakiessa.

Mietitään hetki erilaisia tukia, joita omassa tapauksessani TAMK sekä Kela tarjoaa viiden kuukauden opiskelujen ajaksi:

• Koulun apuraha 250 euroa kuussa: yhteensä 1250 euroa.
• Kelan opintotuki ja asumislisä, noin 470 euroa kuussa: yhteensä 2350 euroa.

...yhteensä 3600 euroa.

Lisäksi hain erilaisia apurahoja noin 1500 euron edestä, joka kasvattaa potin 5100 euroon. Kaikki tämä ilman minkäänlaisia suhteita. Opintolainalle saa korotetun valtiontakauksen ulkomaanopiskelujen ajaksi.

Miksi ihmeessä tästä ei puhuta?

Voin vain kuvitella, kuinka monen opiskelijan vaihtohaaveet kariutuvat turhiin rahahuoliin samalla kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot kuitenkin pyrkivät työntämään opiskelijoitaan ulkomaille. Koulut tuntuvat kovasti paasaavan vaihto-opiskelujen hienoudesta ja tärkeydestä, mutta vain harvoin opiskelijoille kerrotaan suoraan, ettei heidän tarvitse ottaa suurta lainaa tai tehdä niska limassa töitä opiskelujen ohessa voidakseen tarttua mahdollisuuteen. Lukukausimaksuistakaan ei tarvitse huolehtia, kunhan hakee vaihtoon kouluun, jonka kanssa hakijan koululla on yhteistyösopimus.

Apurahojen hakeminen vaihto-opintoja varten on suurimmassa osaa tapauksissa melko yksinkertaista: ensin etsitään säätiö tai yritys, joka tarjoaa apurahoja/stipendejä, jonka jälkeen apurahan tarjoajalle lähetetään ohjeiden mukaiset paperit ja odotellaan pari viikkoa päätöstä. Osassa tapauksista riittää vapaamuotoinen hakemus ja ajan tasalla oleva opintorekisteriote. Toiset haluavat mukaan tarkempia selvityksiä mm. vaihto-opintojen tarpeellisuudesta, mutta mistään mahdottomuuksista ei todellakaan ole kyse.

Monet seurat myöntävät apurahoja jo sillä perusteella, että hakijalla on sukujuuret tietyllä alueella, esimerkkinä Karjalan sivistysseura. Lisää tietoja apurahoista ja niiden hakemisesta löytyy Säätiöpalvelun kotisivuilta.

Siinä riittävästi avautumista yhdelle illalle!

---

Loppukevennyksen tarjoaa seuraava virheilmoitus, joka ponnahti ruudulle noin puoli tuntia sitten:

Kyllä, kannettava tietokoneeni hajoaa parhaillaan käsiini. Kyllä, minulla on jäljellä enää kaksi arkipäivää Suomessa. Kyllä, pakko ottaa huumorilla...

Kanjiviidakko ja lauttalippujen varaus

Lauttalippujen varaaminen Osaka-Beppu -välille sujui kuin sujuikin pienen internetseikkailun jälkeen ihan leppoisasti. Haasteita lippujen varaamisessa riitti, sillä lauttayhtiön sivut eivät tarjoa minkäänlaista palvelua englanniksi. Moni sana tulikin selvitettyä merkki kerrallaan vaihtarikaverini Markuksen kanssa erillisten merkintunnistusohjelmien kautta. Tähän tarkoitukseen Windowsin japaninkieliseen tekstinsyöttöön sisäänrakennettu IME Pad sopi riittävän hyvin.

Google Translator toimii yllättävän hyvin yksittäisten sanojen tai sanontojen kanssa, mutta kokonaisten lauseiden kanssa homma menee pipariksi saman tien. Erityisen taitava se on sekoittamaan kielteiset ja myönteiset muodot, joten varaus- ja peruutusehtoja sun muita virallisia käännöksiä ajatellen on parempi vaikka sanakirjan kanssa taistella tekstit sana sanalta läpi itse.

Kanjeja, kanjeja kaikkialla

Reilun tunnin päänsäryn jälkeen saimme kaikki tarvittavat kentät täytettyä. Edellisessä postauksessa mainittu ongelma nimelle varatun kentän lyhyyden kanssa ratkesi tuutorini soitettua yhtiölle. Pelkän sukunimen ilmoittaminen riitti, joskin lauttayhtiö halusi varaussivuillaan nimen vielä toistamiseen, mutta kanoilla auki kirjoitettuna. Herra サンポサロ kiittää ja kuittaa!

Yhteystietojen jättämisen ja lippuvarauksen vahvistamisen jälkeen sivut tarjosivat kattavan tietopaketin siitä, mitä lähtöpäivänä tarvitsee tehdä ja mitä tehdä, mikäli asiat eivät menekään suunnitellusti. Ilmoittivat myös, että mikäli haluan muuttaa varaustani, se täytyy tehdä puhelimitse. Toivon todella, ettei sille tule tarvetta... Varsinaisen kirsikan kakun päälle lätkäisi kuitenkin pdf-muodossa saapunut varausvahvistus, jossa kaikki oleelliset tekstit löytyivät kuin löytyivätkin myös englanniksi. Hyvä, että tässä vaiheessa. :D

Vaihtoehtoreittiä etsimässä

Nyt on takana stressaaminen lentolipuista, vakuutuksista, viisumeista... enää on jäljellä mielenkiintoisin osuus: lauttalippujen varaaminen. Junalla Osakasta Oitaan matkustaminen on ehdottomasti itsestäänselvin ratkaisu saada itseni ja tavarani perille ajoissa, mutta halusin etsiä jotain hieman mielenkiintoisempaa, sillä olen varma, että Japanissa tulee nähtyä rautateitä puolen vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi. Parempi kuitenkin pitää juna vaihtoehto B:nä, mikäli hommat eivät sujukaan aivan suunnitelmien mukaisesti.

MS Paint -taidot hyötykäytössä!

Ferry Sunflowerin (japanilaisittain Ferii Sanfurawaa) lautat kulkevat useaa reittiä Kansain alueen sekä Kyushun ja Shikokun saarten välillä. Itselleni sopivin linja oli noin 10000 jenin (n.90e) hintainen Osaka-Beppu -väliä kulkeva lauttareitti. Beppuun saavuttuani pääsen 12km päässä sijaitsevaan Oitaan junalla noin viidellä eurolla tai vaihtoehtoisesti rantatietä kävellen.

Ajattelin olla ajoissa ja varata lipun etukäteen, sillä matkalippujen saaminen edes samalle viikolle voi olla hankalaa paikan päällä ja tarkoituksena on astua lautalle jo maahansaapumispäivänä. Kuten odotettua, Ferry Sunflower ei tarjoa englanninkielistä palvelua sivuillaan, joten kanjisanakirja joutui koitokselle laivayhtiön varausohjeita ja -ehtoja lueskellessani. Pääsin pienen tutkiskelun jälkeen varauslomakkeissa matkustajatietojen täyttämiseen saakka, kunnes vastaani tuli japanilaisille palveluille hyvin tyypillinen ongelma: matkustajan nimelle varatussa kentässä oli tilaa vain kymmenelle merkille! Tilaa oli kyllä aivan sopivasti käytännössä kenen tahansa japanilaisen henkilön nimelle kirjoitusmerkein kirjoitettuna, mutta yritäpä ulkomaalaisena varata lippua, kun hädin tuskin sain sukunimeni mahtumaan koko nimelle varattuun tilaan...

Olen ollut tiiviissä yhteydenpidossa henkilökohtaisen tuutorini Hosein kanssa, joka on nähnyt uskomattomasti vaivaa erilaisten kysymyksieni kanssa, liittyen suurimmalta osin matkantekoon ja majoitukseen. Tällä kertaa hän otti tehtäväkseen selvittää, voiko ulkomaalainen tehdä varauksen pelkällä sukunimellä. Nohevaa toimintaa!

Kunhan lippuasiat tästä muutaman päivän sisään selviytyvät joko tavalla tai toisella, niin jäljellä ei olekaan enää muuta kuin odottelua, joka kuluu rattoisasti kanjeja opiskellessa.

Kirsikaksi kakun päälle upotan postauksen loppuun vielä Ferry Sunflowerin YouTubesta löytyneen, imelääkin imelämmän mainoslaulun, joka istuu täydellisesti samaan sarjaan Silja Linen dabadabadamin tai Viking Linen I am Sailingin kanssa. Jotkut asiat eivät vain muutu, mentiin sitten mihin päin maailmaa tahansa...