Valmistelut alkaa olla valmisteltu!
Rinkka on pakattu, rästissä olleet laskut maksettu, Boarding Pass ("tarkastuskortti"?) tulostettu ja mikä tärkeintä, kryptatut varmuuskopiot omista tiedostoista tehty vanhempien tietokoneelle! Oikeastaan viimeinen jäljellä oleva asia on tämän blogipostauksen kirjoittaminen ja postaaminen. Kannettava tietokoneeni ei kerennyt huollosta takaisin Suomeen ajoissa,
joten ei auta muu kuin lähteä matkaan ilman. Onneksi älypuhelimilla voi kuitenkin
hoitaa lähestulkoon minkä vain asian. Nähtäväksi jää, kuinka paljon tietokonetta tarvitsisi ensimmäisten viikkojen kouluhommiin...
On hämmentävää huomata, että lähtö on jo tämän päivän puolella. Mihin aika katosi? Vastaan retoriseen kysymykseen: Liettuaan.
Pientä tuntumaa kulttuurishokkiin tarjosi viimeviikkoinen opintomatka Liettuaan, joka oli ehdottomasti kuluvan vuoden tähän asti hienoin kokemus. Suurta hämmennystä aiheuttivat muun muassa omia lisämaksujaan kehittelevät taksikuskit, asiakaspalvelun puute ja ihmiset, jotka kävelevät kadulla häpeilemättä päin. Alun hämmennyksen ja ihmettelyn jälkeen tajusin kuitenkin itse olleeni melko epäkohtelias mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
Esimerkiksi monta kertaa ravintolassa ryhmämme kanssa syödessä pyysin suomalaisittain ihan normaalisti oman, erillisen laskun ja ihmettelin, miksi tarjoilijat vääntelevät naamojaan ja mutisevat itsekseen heti pois käännyttyään. Pikkuhiljaa tajusimme porukan kanssa, että erillisten laskujen sijaan oikea tapahan olisi ollut pyytää yksi lasku koko porukalle ja vieläpä maksaa koko potti käteisellä. Myös erilliset käteismaksuastiat kaupoissa ja kioskeilla menivät ensimmäisillä asiointikerroilla aivan ohitse ja ojensin rahat suoraan kädestä käteen aivan kuten Suomessa tehdään. Tunsin oloni typeräksi, mutta virheistä oppii.
Yllätyksenä edellisten kaltaiset kulttuurierot eivät kuitenkaan tulleet. Onhan aiheesta kuunneltu tuntikausia purinaa koulussa ja tarinoita vaihto-opiskelijoiden blogeista. On kuitenkin aivan eri asia kuulla ja lukea asioista kuin kokea ne itse. Eroavaisuudet tiedostaen sain loppuajasta irti paljon enemmän ja reissu jätti mieleen mahtavat fiilikset. Ehkä kulttuurishokkia Japanin päässä oppii sietämään helpommin, kun on vasta kotiutunut toisesta vieraasta maasta. Tämähän käy kuin lastenohjelmissa...
Takaisin aiheeseen... olen täysi matkustajalentoummikko. Ennen viime viikon reissua minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, miten lentokentällä kuuluu toimia kaiken maailman papereiden ja laukkujen kanssa. Voin vain kuvitella, mimmoisella sykealueella sydän hakkaisi, jos en tietäisi, kuinka toimia. Tämä siitäkin huolimatta, että lentokentän henkilökunta varmasti osaisi auttaa jokaisessa kysymyksessäni.
Jotenkin kaikki matkaan ja vaihtoon liittyvä stressi tuntuu olevan poissa. Kaikki on hoidossa, mitään ei puutu. Jos puuttuu, niin se löytää kuitenkin tiensä Japaniin - ennemmin tai myöhemmin. Postissa tai UPS:lla.
Kuten tekstin vaihtelevasta laadusta voi huomata, niin nyt alkaa uni voittaa. Seuraava postaus tapahtuukin sitten noin 7700 kilometrin päästä!
Hyvää yötä ja さよなら, Suomi.
Sä onnekas pääset matkaan jo tänään! Mun lentoni lähtee vasta huomenna ja oon jo ihan täpinöissä täällä! :D
VastaaPoistaTuli tuosta Liettuasta ja kulttuurieroista mieleen, että mua ainakin jännittää ihan mielettömästi se, että Japanissa tulee varmaan yllättävän helposti oltua vahingossa epäkohtelias. Ei kai siinä sitten muu auta kuin yrittää näyttää viatonta gaijinnaamaa ja yrittää seuraavalla kerralla olla toistamatta kämmiä. :)
Tähän mennessä viaton gaijinnaama ja "sumimasen" on toiminut moitteettomasti :D
VastaaPoistaPersze! :)
VastaaPoistaPlease, write about your Elfness! :D