sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Osaka - Beppu 27.-28.09.2011


Tajusin juuri, että olen melkein kuukauden jäljessä blogipäivitysteni kanssa... Parasta kiristää tahtia.


Päivän kiertelyn jälkeen oli aika jättää Osakalle (väliaikaiset!) hyvästit ja suunnata kohti Oitan prefektuuria. Osaka - Beppu -väliä seilaava lautta on Silja Linen ja Viking Linen järkäleisiin tottuneena melko pieni; ravintolaa, kokoustiloja, paria pientä kauppaa ja onsenia lukuunottamatta laivalla ei ollut hirveästi muuta tekemistä. Toisaalta... mitä muuta noin 12 tunnin reissulle tarvitsisi?

Vaikka lautalla oli mahdollista liikkua vain kahdessa kerroksessa, oli maan tapojen mukaisesti joka paikka täynnä ruoka- ja juoma-automaatteja. Yhteisten tilojen ruoka-automaatti oli veikeä vehje, josta sai ostettua kuumia valmisaterioita muutamalla sadalla jenillä. Tapani mukaan sekoitin ajatuksissani takoyakin (paistettua mustekalaa) yakitoriin (paistettua kanaa) ja kerkesin syömään noin puoli paketillista kumman sitkeitä ruokapalluroita autuaan tietämättömänä taikinan alla piilevästä totuudesta. Sen toisen puolen syömisestä tuli kertaheitolla mielenkiintoisempaa! (Ihan hyvää se oikeastaan oli.)

Onsen oli tyypillinen sisäkylpylä, joka on jaettu kahtia naisille ja miehille. Kuten suomalaisissa uimahalleissakin, niin toisen sukupuolen edustajilla ei ole mitään asiaa toisen puolen tiloihin. Itse kylpyyn mennään vasta, kun koko vartalo on pesty perusteellisesti. Tehokas tapa herättää pahennusta kanssakylpijöissä olisikin pompata suoraan pukuhuoneesta altaaseen. Kylpy ei maksanut mitään ja teki hetken ajaksi ihmeitä kurkulle.


Laivan nukkumatilat olivat vähintäänkin mielenkiintoiset. Halvimmilla lipuilla pääsimme nukkumaan noin 50 ihmiselle mitoitettuun makuusaliin, jonne ei onneksemme saapunut enempää kuin noin viitisentoista matkustajaa. Omaa tilaa riitti ruhtinaallisesti! Vaikka kello kävi jo seuraavaa päivää, en saanut juurikaan nukuttua edellisenä yönä saadun flunssan takia. Suurin osa ajasta menikin kännykällä surffaillessa laivan langatonta internetyhteyttä käyttäen.

Harmittavasti eräässä aiemmassa postauksessa mainittua yli-imelää tunnaria ei kuulunut terminaalissa saatika lautalla. Harmi.

Jostain kumman syystä en saanut lisättyä paria valokuvaa postaukseen, joten teen sen joku toinen päivä. Seuraavaan kertaan!

perjantai 14. lokakuuta 2011

Ajatussuman purkamista: Lähtö ja saapuminen Japaniin

Vihdoinkin alla on (ainakin jotenkin) toimiva tietokone! Blogipäivitystä seuraa, koetan pitää tekstin tiiviinä...


Helsinki - Pariisi - Osaka

Järkyttävän aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme kello viiden aikaan perheeni kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Huonosti nukutun yön jälkeen herääminen ei ollut mitään herkkua ja lähes koko matkan harrastinkin katkonaista torkkuilua.

Pakolliset toimenpiteet kentällä hoituivat ilman ongelmia. Olin kerennyt tehdä lähtöselvityksen netissä jo edellisenä päivänä, joten kentällä ei tarvinnut tehdä muuta kuin antaa rinkka henkilökunnan haltuun ja kävellä turvatarkastuksen sisään, kunhan olin ensin kerennyt jättää jäähyväiset perheelle. Itse lento oli muutamassa tunnissa ohi ja huomasin nopeasti olevani Ranskassa. Pariisin lentokentältä löysin tulevan kämppikseni Markuksen. Tai noh, tarkemmin sanottuna hän löysi minut mutustelemassa aamupalaani hallin kafeteriassa...

Charles de Gaullen kansainvälinen lentokenttä, halli F


Air Francen lento oli kylmä kuin mikä ja pieni viluisuus muuttui reilun kymmenen tunnin aikana ilkeäksi flunssaksi. Sain nukuttua ehkä kaksi tuntia jatkuvasta tukkoisuudesta ja köhästä johtuen. Viihdytin itseäni mm. seuraamalla naapurin bisnesmiehen nuokkumista otsa edellisen tuolin kosketusnäyttöön nojaten. Kyseinen herra sai mm. valittua elokuvan ja laittamaan sen pyörimään pelkkää otsaansa käyttäen. Lennolla tarjottu ruoka oli sentään maukasta, eikä mistään "lentokoneruoasta" voitu puhuakaan.


Kiitos, Air France <3


Saapuminen oli aikamoinen kokemus. Osakan kansainvälinen lentokenttä on rakennettu kokonaan valtavan, keinotekoisen saaren päälle. Omaan päähäni ei meinaa millään mahtua, kuinka ihmeessä kyseinen rakennelma on saatu aikaan. Joka tapauksessa, heti koneesta poistuttuamme ja saapumisterminaaliin päästyämme meistä - kuten kaikista muistakin ulkomaalaisista - otettiin valokuvat ja sormenjäljet passintarkituksessa. Halli oli täynnä terrorismintorjunnan tärkeyttä julistavia julisteita ja banderolleja. Hauskana yksityiskohtana kuvauslaitte puhui ohjeet ääneen. Pakollisten kuvausten jälkeen oli aikaa tutustua lentokenttään. Söin pikaisen reissuaterian ja kävin nostamassa lähimmästä Visa Electronin kelpuuttavasta automaatista jenejä. Automaatti sekä tervehti, että kiitti asioimisesta heleällä naisäänellä.

Ensimmäinen ateria Japanianmaalla. Fantaa ja onigiri.

Matkalla kohti lentokentän juna-asemaa kuului taas tuttu naisääni. Tällä kertaa kyseessä olivat kentän liukuportaat, jotka kehottivat matkustajia pitämään kiinni kaiteesta kaatumisen varalta. Jopa WC kiitti asiakkaita ja muistutti hyvistä tavoista! Hetken seikkailtuamme löysimme junan, joka hetken odottelun lähti liikkeelle kohti keskustaa.


Namba, Osaka

Junamatka Osakan Namban asemalle kesti noin puolisen tuntia, jonka aikana noin 10 metrin korkeudessa kulkevan junan ikkunoista avautui upeat näkymät esikaupunkialueiden kattomeren ylle. (Missä ne kuvat on, jotka luulin ottaneeni?!) Asemalle saavuttuamme vuorossa oli muutama tunti kiertelyä ja kaartelua Namban alueella. Erityisesti värien, valojen ja äänten sekamelskan täyttämät paikalliset pelihallit olivat näkemisen arvoisia. Hyvän kuvan menosta saa hakemalla YouTubesta "Japanese arcade". Minun ja Markuksen kokeman tuijotuksen määrä kaduilla oli melkoinen. Osa uteliaista ihmisistä hymyili varovasti, osa ihmetteli silmät pyöreinä ja osa tuli kysymään, mistä päin maailmaa olemme tulleet.


Katukuvaa Osakasta

Aikaa ei kuitenkaan ollut liikaa hukattavaksi, sillä lauttalippujen lunastus oli vielä tekemättä. Noin puolen tunnin junamatkan jälkeen pääsimme lauttaterminaalille, jossa palvelutiskin myyjä ilmoitti heti kättelyssä, ettei osaa puhua englantia. Melkoisen haparoinnin ja takeltelun jälkeen saimme kuitenkin liput lunastettua ja aikataulut selvitettyä japaniksi, joten olimme vapaat tutkimaan kaupunkia vielä pari tuntia. Emme lähteneet enää keskustaan, vaan kiertelimme Asia and Pacific Trade Centeriä, jonka osa lauttaterminaali on.


ATC, Osaka

Nopean päivällisen jälkeen suuntasimme kohti lauttaa, joka seuraavan yön aikana kulkisi noin 400 kilometrin matkan Osakasta kuumista lähteistään tunnettuun Bepun kaupunkiin.


Ferry Sunflower Cobalt / フェリーさんふらわあ こばると

Matka jatkuu seuraavassa postauksessa...

lauantai 1. lokakuuta 2011

Pikainen päivitys Japanista...

Täällä ollaan! Luvassa nopeita havaintoja kämppiksen kannettavalta käsin.

Tähän mennessä Japani ollut juuri sitä mitä ajattelin: jotain ihan muuta. On todella vaikea sanoa tehdäänkö täällä oikeastaan mitään samalla tavalla kuin Suomessa. Jokainen päivä onkin ollut yhtä oppimista, oli sitten kyse syömisestä, ulkona liikkumisesta, kaupassa asioimisesta tai keskustelusta ihmisten kanssa.

Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kuitenkin paikallinen ilmasto. Vaikka ollaan jo pitkällä syksyllä, niin olo on ollut kuin Korkeasaaren trooppisesta eläintalosta. Tänään ilma on ollut kuitenkin paikallisittain melko kylmä, joten olo on kuin suoraan kesäisestä Suomesta. Kosteusprosentti on matala ja lämpötila on keikkunut hieman kahdenkymmenen asteen yläpuolella. Kaikkina muina päivinä hiki on ollut pinnassa pienestäkin kävelylenkistä. Osa opiskelijoista vetelee kuitenkin jo huppareita päälle.

Läppärini ei vieläkään ole saapunut huollosta, joten seuraavaa postausta (ja valokuvia) voi joutua odottelemaan vielä pari viikkoa... Kärsivällisyyttä!