perjantai 14. lokakuuta 2011

Ajatussuman purkamista: Lähtö ja saapuminen Japaniin

Vihdoinkin alla on (ainakin jotenkin) toimiva tietokone! Blogipäivitystä seuraa, koetan pitää tekstin tiiviinä...


Helsinki - Pariisi - Osaka

Järkyttävän aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme kello viiden aikaan perheeni kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Huonosti nukutun yön jälkeen herääminen ei ollut mitään herkkua ja lähes koko matkan harrastinkin katkonaista torkkuilua.

Pakolliset toimenpiteet kentällä hoituivat ilman ongelmia. Olin kerennyt tehdä lähtöselvityksen netissä jo edellisenä päivänä, joten kentällä ei tarvinnut tehdä muuta kuin antaa rinkka henkilökunnan haltuun ja kävellä turvatarkastuksen sisään, kunhan olin ensin kerennyt jättää jäähyväiset perheelle. Itse lento oli muutamassa tunnissa ohi ja huomasin nopeasti olevani Ranskassa. Pariisin lentokentältä löysin tulevan kämppikseni Markuksen. Tai noh, tarkemmin sanottuna hän löysi minut mutustelemassa aamupalaani hallin kafeteriassa...

Charles de Gaullen kansainvälinen lentokenttä, halli F


Air Francen lento oli kylmä kuin mikä ja pieni viluisuus muuttui reilun kymmenen tunnin aikana ilkeäksi flunssaksi. Sain nukuttua ehkä kaksi tuntia jatkuvasta tukkoisuudesta ja köhästä johtuen. Viihdytin itseäni mm. seuraamalla naapurin bisnesmiehen nuokkumista otsa edellisen tuolin kosketusnäyttöön nojaten. Kyseinen herra sai mm. valittua elokuvan ja laittamaan sen pyörimään pelkkää otsaansa käyttäen. Lennolla tarjottu ruoka oli sentään maukasta, eikä mistään "lentokoneruoasta" voitu puhuakaan.


Kiitos, Air France <3


Saapuminen oli aikamoinen kokemus. Osakan kansainvälinen lentokenttä on rakennettu kokonaan valtavan, keinotekoisen saaren päälle. Omaan päähäni ei meinaa millään mahtua, kuinka ihmeessä kyseinen rakennelma on saatu aikaan. Joka tapauksessa, heti koneesta poistuttuamme ja saapumisterminaaliin päästyämme meistä - kuten kaikista muistakin ulkomaalaisista - otettiin valokuvat ja sormenjäljet passintarkituksessa. Halli oli täynnä terrorismintorjunnan tärkeyttä julistavia julisteita ja banderolleja. Hauskana yksityiskohtana kuvauslaitte puhui ohjeet ääneen. Pakollisten kuvausten jälkeen oli aikaa tutustua lentokenttään. Söin pikaisen reissuaterian ja kävin nostamassa lähimmästä Visa Electronin kelpuuttavasta automaatista jenejä. Automaatti sekä tervehti, että kiitti asioimisesta heleällä naisäänellä.

Ensimmäinen ateria Japanianmaalla. Fantaa ja onigiri.

Matkalla kohti lentokentän juna-asemaa kuului taas tuttu naisääni. Tällä kertaa kyseessä olivat kentän liukuportaat, jotka kehottivat matkustajia pitämään kiinni kaiteesta kaatumisen varalta. Jopa WC kiitti asiakkaita ja muistutti hyvistä tavoista! Hetken seikkailtuamme löysimme junan, joka hetken odottelun lähti liikkeelle kohti keskustaa.


Namba, Osaka

Junamatka Osakan Namban asemalle kesti noin puolisen tuntia, jonka aikana noin 10 metrin korkeudessa kulkevan junan ikkunoista avautui upeat näkymät esikaupunkialueiden kattomeren ylle. (Missä ne kuvat on, jotka luulin ottaneeni?!) Asemalle saavuttuamme vuorossa oli muutama tunti kiertelyä ja kaartelua Namban alueella. Erityisesti värien, valojen ja äänten sekamelskan täyttämät paikalliset pelihallit olivat näkemisen arvoisia. Hyvän kuvan menosta saa hakemalla YouTubesta "Japanese arcade". Minun ja Markuksen kokeman tuijotuksen määrä kaduilla oli melkoinen. Osa uteliaista ihmisistä hymyili varovasti, osa ihmetteli silmät pyöreinä ja osa tuli kysymään, mistä päin maailmaa olemme tulleet.


Katukuvaa Osakasta

Aikaa ei kuitenkaan ollut liikaa hukattavaksi, sillä lauttalippujen lunastus oli vielä tekemättä. Noin puolen tunnin junamatkan jälkeen pääsimme lauttaterminaalille, jossa palvelutiskin myyjä ilmoitti heti kättelyssä, ettei osaa puhua englantia. Melkoisen haparoinnin ja takeltelun jälkeen saimme kuitenkin liput lunastettua ja aikataulut selvitettyä japaniksi, joten olimme vapaat tutkimaan kaupunkia vielä pari tuntia. Emme lähteneet enää keskustaan, vaan kiertelimme Asia and Pacific Trade Centeriä, jonka osa lauttaterminaali on.


ATC, Osaka

Nopean päivällisen jälkeen suuntasimme kohti lauttaa, joka seuraavan yön aikana kulkisi noin 400 kilometrin matkan Osakasta kuumista lähteistään tunnettuun Bepun kaupunkiin.


Ferry Sunflower Cobalt / フェリーさんふらわあ こばると

Matka jatkuu seuraavassa postauksessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti