Viisumi kourassa

Nyt on tämäkin hoidettu kuntoon!

Heräsin aamulla epäinhimillisen aikaisin keretäkseni riittävän aikaiseen junaan, jotta pääsen heti yhdeksältä hakemaan viisumia Japanin Suomen suurlähetystöltä. Helsinkiin saavuttuani löysin pienen hakemisen jälkeen Unioninkadulla sijaitsevan suurlähetystön. Ilmoitin asiani alakerran vastaanottotiskille ja otin hissin viidenteen kerrokseen, jossa suurlähetystön tilat sijaitsevat.

Viisumin hakeminen itsessään oli melko vaivatonta, vaikka minulle ominaiseen tapaan kaikki ei sujunutkaan ihan ongelmitta. Unohdin aamupöhnässäni passikuvat kotiin, jonka takia ennen viisumihakemuslomakkeen täyttämistä piti käydä hakemassa jostakin uudet. Sain lähetystöstä ohjeet läheiselle poliisiasemalle. Otin hissin alas, morjestin vastaanottovirkailijaa ja suuntasin asemalle, jonne saavuttuani huomasin, että passi- ja lupa-asiat ovatkin toisella asemalla. Sinne päästyäni paikalla ollut poliisi totesi, että heillä on passikuvaus loppunut kokonaan, ja kertoi lähellä sijaitsevasta kuvausliikkeestä. Liikkeessä asioituani ja lompakko 18 euroa kevyempänä suuntasin takaisin suurlähetystöön. Vastaanottovirkailijaa jo kolmannen kerran morjestettuani kävelin hissiin, joka ei yllätyksekseni hievahtanutkaan. Hetken nappia rämpättyäni kysyin vastaanottovirkailijalta, onko hississä jokin vikana. "Sinun pitää ilmoittautua tiskillä ensin", kuului vastaus. Huoh. No, turvallisuus ennen kaikkea... Ilmoitin jälleen asiani ja pääsin takaisin suurlähetystön tiloihin.

Viisumihakemuslomakkeen täyttämisen jälkeen odottelin noin puolisen tuntia, jonka jälkeen passissa komeilikin jo opiskelijaviisumi. Lisäksi sain pikaoppaan elämiseen Japanissa sekä ohjeet paluuluvan (Permit for Re-Entry) hakemiseen, mikäli haluan poistua Japanista viisumin voimassaoloaikana ja päästä vielä takaisinkin. Otin mukaani yhdet kappaleet JLPT-esitteitä sekä japanin, että englannin kielellä, jonka jälkeen suuntasin kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa tapaamaan perhettäni ja Suomessa piipahtavaa, Yhdysvalloissa asuvaa kummitätiäni. Samalla sain kätevästi kysyttyä Air Francen ja KLM:n toimistolta matkatavaroiden check-ineistä lentojeni aikana. Homma sujuu niinkin helposti, että matkatavarat siirretään suoraan koneesta toiseen vaihtojen aikana. Riittää, että saan itseni oikeaan koneeseen. Ei hullumpaa!

Saa nähdä, mitä huominen tuo tullessaan.

Viimeinkin!

Siinä ne nyt on! Hyväksymiskirje Ōitan yliopistolta sekä kelpuutus viisumin hakemiselle (pahamainen Certificate of Eligibility). Johan niitä tulikin puolisen vuotta odoteltua! Fiilis on aivan uskomaton ja koko päivän teki mieli huutaa ilosta: viimeinenkin epävarmuus vaihto-opiskelujen alkamisesta on poissa!

Oli kuitenkin aika siirtyä pikkuhiljaa viimeisten papereiden ja lomakkeide kimppuun. Tänään tulikin sitten hoidettua aikamoinen liuta pakollisia asioita pois päiväjärjestyksestä...


Oppilaitoksen apuraha (TAMK)
TAMK tarjoaa vaihto-opiskelijoille kahden ja puolensadan euron kuukausittaisen apurahan, jonka saamisen ehtona on kansainväliseen kanssakäymiseen liittyvän verkkokurssin suorittaminen hyväksytysti. Lomakkeiden täyttö saatiin hoidettua tuskattomasti koulussa vaihtokoordinaattorini kanssa.

Opintotuen muutoslomake (Kela)
Samalla istumalla TAMK:n apurahalomakkeiden täyttämisen lisäksi tuli täytettyä myös Kelan Otm-lomake, joka on kesäopintojen kanssa tullut jo aikaisemmin tutuksi kesäopintojen kanssa. Käytännössä Kelalle riittää, että arvioit kuukausittaiset asumiskustannuksesi kohdemaassa ja ilmoitat heille vaihto-opiskelujesi keston. Noin helpollako meinaavat päästää? Eiköhän sieltä jossain vaiheessa ala tulla lisäselvityspyyntöä poikineen...

Asunnon irtisanominen (TOAS)

Kävin irtisanomassa asuntoni ja kelluttamassa asuntohakemukseni TOASin asuntotoimistolla. Takaisin Suomeen saavuttuani saan sitten saman tien nykyistä asuntoa mahdollisimman hyvin vastaavan kämpän. Aikamoista arpomista se kyllä on, mahdollisten asuntojen vuokrien liikkuessa 280-350 euron välillä.

Matkavakuutuksen ottaminen (Fennia/Tapiola)
Kävin vertailemassa vakuutusten hintoja ja näillä näkymin päädyn ottamaan matkavakuutukseni joko Fennialta tai Tapiolalta. Vaikka vakuutusyhtiöiden hinnat eivät paljoa eronneet toisistaan, niin näillä kahdella firmalla palvelu oli selkeästi parasta. Molemmat tarjoavat vuoden matkailijavakuutusta, joka kattaa kaiken reissailun, kunhan matkan kesto on alle kolme kuukautta. Vaihto-opiskelujen kestäessä puoli vuotta isketään pakettiin vielä kolmen kuukauden jatko. Periaatteessa olisi mahdollista ottaa suoraan pelkkä kuuden kuukauden vakuutus vaihdon ajaksi, mutta tällöin muulla ajalla tapahtuva reissailu tapahtuisi ilman vakuutusta.

Lentolippujen osto (eBookers, Air France, KLM)
Päivän viimeinen valmisteluihin liittyvä teko oli Helsinki-Osaka -menopaluun varaaminen. Eräs muutaman hintavertailupalvelun kautta jo pitkään stalkkaamani lento oli uhkaavasti täyttymässä ("valitsemaasi lentoon jäljellä 1 paikka"), joten päädyin lentomatkustusummikkona tilaamaan lentolippuni mahdollisimman nopeasti ja helposti eBookers-nettipalvelun kautta. Hintaa menopaluulipulle tuli ~770 euroa, joka on melko hyvä hinta kyseiselle matkalle. Molemmissa lennoissa on yksi vaihto, mutta parempi ottaa sekin seikkailuna eikä nurista pikkuasioista. Finnairilla olisin saanut maksaa välilaskuttomasta menopaluusta yli kaksinkertaisen hinnan!


Sellaista tänään, huomenna suuntaan nokan kohti Helsinkiä ja Japanin Suomen suurlähetystöä. Saa nähdä, miten viisuminen hankkiminen sujuu. Olen onneksi kuullut useammalta ystävältä, että kyseessä on melko nopea ja vaivaton prosessi. Sen jälkeen onkin jäljellä enää valinta Tapiolan ja Fennian välillä, muuttoilmoituksen tekeminen, rokotteiden otto sekä Osaka-Beppu -laivamatkan varaus. Huh!

Odottamisesta

Uusi viikko alkoi, eikä hyväksymiskirjettä Ōitan yliopistolta kuulu vieläkään. Yksi asia kuitenkin piristi maanantaipäivää ja palautti uskoa asioiden järjestymiseen, sillä sain koulun sähköpostilaatikkooni viestin tulevalta tuutoriltani. Lyhyessä viestissä tuutori esitteli itsensä ja kyseli matkasuunnitelmistani. Lisäksi aiemmin sähköpostiini saapui TAMKin välittämä, aikamoisella mojibakella varustettu sähköposti Ōitasta, jonka sisältä paljastui pienen kaivelun jälkeen pyyntö opetella hiragana-tavuaakkosto ennen opintojen alkamista sekä kasa YouTube-linkkejä merkkien opetteluun. Viestien perusteella alkaa kuulostaa hyvältä!

Tähän mennessä odottaminen on ollut ehdottomasti vaikein asia vaihto-opiskeluihin valmistautuessa. Lähes kaikki vaihtoon liittyvät paperityöt saa hoidettua muutamien päivien aikana, mutta erilaisia varmistuksia saa odottaa kuukausikaupalla. Ensin odotellaan oppilaitoksen sisäisen haun tuloksia, jotka kertovat, keiden hakemukset lähetetään kohdeyliopistoille. Tämän jälkeen sitten odotetaan kohdeyliopiston hyväksymiskirjettä ja muita lappuja mm. viisumin hakemista varten. TAMKin sisäisten valintojen julkaisuun kului vaihtohakemusten jättämisen takarajasta noin kuukauden verran, joka tuntui silloin ikuisuudelta. Nyttemmin olen ihmetellyt niin lyhyestä ajasta tuskailua, sillä sisäisten valintojen julkaisusta on aikaa jo viisi kuukautta, eikä virallista varmistusta yliopistoon hyväksymisestä vieläkään kuulu. Todennäköisyydet taitavat kuitenkin onnekseni olla meikäläisen puolella.

Ei siis auta muuta kuin odottaa.