Nyt on sitten tämäkin koettu!
Ensimmäinen joulu ulkomailla ja ennenkaikkea ensimmäinen joulu ilman sukua.
On pakko sanoa, että joulun odotus itsessään oli aika mitäänsanomatonta. Vaikka kadut ovat täynnä joulusta muistuttavia koristeita ja joka paikassa soi joululaulut, odottamisen tunnelma oli jotenkin kadoksissa. Voi olla, että jatkuvasti plussan
puolella oleva lämpötila teki tehtävänsä, vaikka yhtenä
päivänä näinkin muutaman hassun lumihiutaleen. Hetken mietiskelyn jälkeen tulin tulokseen, että ilmankos odotuksen tunne on kadoksissa, kun ei kukaan muukaan odota. Suomessa joulun alla kaikki puhuvat joulusta niin koulussa, kotona, kadulla kuin julkisissa liikennevälineissäkin. Kerrat, jolloin kuulin yhdenkään paikallisen puhuvan joulusta voidaan laskea kahden käden sormin. Saattaa kuulostaa melko ankealta, mutta on mielenkiintoista seurata, kuinka edelleen monet itsestäänselvyytenä pitämäni asiat ovatkin maailman toisella puolen aivan toisin.
Kauppiaita ei kuitenkaan voi syyttää yrittämisen puutteesta. Aivan kuten Suomessakin, niin jo marraskuun aikana katukuvaan alkoi ilmestyä tukuittain joulumainoksia, valoköynnöksiä ja muuta jouluhöttöä. Ennen kuin
huomasinkaan, oli kaupunki jo täynnä yhtä kirjavaa väriloistoa. Lähikauppaan mennessä ovi oli koristeltu joulubannereilla ja sisällä soivat joululaulut. Joulua hyödynnetään myös lukuisissa tarjouksissa.
Joulu Japanissa on erityisesti pariskuntien juhla. Jouluaattona parit tavallisesti antavat toisilleen pienet, muodolliset lahjat ja omistavat illan yhdessäololle ja vapaa-ajasta nautiskelulle. Sinkut taas kerääntyvät yhteen nabe-juhlien muodossa, jossa syödään vatsat täyteen yhteisestä keittimestä ja taputellaan kavereita olkapäille toivoen, että ensi vuonna käy parempi tuuri. Lisäksi yliopistojen kerhot järjestävät jäsenilleen erilaisia juhlia riippumatta osallistujien siviilisäädystä. Tämänhetkisen keisarin Akihiton syntymäpäivä - joka on siinä samalla
kansallinen pyhäpäivä - sattui aatonaatolle, joten
saimme kätevästi perjantain koulusta vapaaksi.
-----
Aatonaatto alkoi mukavasti, kun heti heräämisen jälkeen asuntolavastaavamme päätti viedä vaihtariporukan syömään kiinalaiseen ravintolaan. Kiinalaiseen tapaan tilasimme hirveän määrän ruokaa pöytään, josta kukin sai noukkia lautaselleen mitä ikinä haluaa. Vatsa täynnä ruokaa palasin hetkeksi asuntolaan keräämään voimia iltapäivää ja iltaa varten. Muutaman tunnin jälkeen löysin itseni syö-niin-paljon-kuin-jaksat (食べ放題 / tabehoudai) -ravintolasta mussuttamassa vatsaani täyteen grillattuja kasviksia naapurikaupungin APU-yliopiston opiskelijoiden kanssa.
Päivän kohokohta oli kuitenkin tunnin mittainen, vuosittainen aatonaaton ilotulitus, jossa räjähteitä ei tosiaan säästelty. Joululaulujen tahdissa räiskyvät ilotulitukset olivat uskomatonta katseltavaa ihmisiä täynnä olevalta rannalta. Lähes peilityynen meren heijastukset toimivat kuin kirsikkana kakun päällä kruunaamassa upeaa näytöksen
-----
Jouluaattona kokoonnuimme Oitaan jouluksi jääneiden vaihto-opiskelijoiden kanssa asuntolan aulaan omiin joulujuhliin, jossa oli tarjolla eri maiden perinteisiä ruokia: kalaa unkarilaisittain, guacamolea, karjalanpiirakoita, kakkuja... Jokainen oli myös tuonut paikalle pienen lahjan paikallisesta sadan jenin (~1€) kaupasta, Daisosta, joka on useimpien vaihtarien ensimmäinen pysäkki heti opiskelija-asunnon kuittaamisen jälkeen. Syömisen jälkeen lahjat jaettiin, avattiin ja ylijääneet arvottiin pienen bingopelin avulla.
Jos vain keksitään jokin syy, niin asuntolalla saadaan aina juhlat aikaan. Syntymäpäivät ja eri maiden kansalliset juhlapäivät antavat aina hyvän syyn kerääntyä yhteen syömään, juomaan ja pitämään hauskaa. Ehkä sieltä jostain se pieni joulufiilis löytyi kuitenkin.
Blogi vaihto-opiskelusta Japanissa sekä siihen valmistautumisesta.
lauantai 24. joulukuuta 2011
perjantai 25. marraskuuta 2011
Perusperjantai
Outoa ajatella, että ollaan jo puolessa välissä lukukautta. Lupaan tällä kertaa oikeasti kiristää blogin päivitystahtia...
Ensi viikolla on vuorossa lukukauden ensimmäiset kokeet. Maanantaina on koe Japanese 2 -kurssipaketista, joka on se helpompi niistä kahdesta jotka valitsin ja pitää sisällään Genki II -oppikirjan ensimmäisen puoliskon. Ei siis pitäisi olla liian vaikeaa. Torstain Politics and Economics of Globalization -kurssin koe voi sitten olla jotain ihan muuta, vaikka opetus onkin kokonaan englanniksi. Kirsikkana kakun päällä on torstaina vielä toinen koe - kurssilta Japanese Reading 3 - joka käydään kokonaan japanin kielellä.
-----
Perjantait ovat siitä helppoja päiviä, että omassa lukujärjestyksessä perjantaisin on vain yksi kurssi, Japanese Grammar and Discourse, jossa pyritään ymmärtämään niitä japanin kielen kiemuroita, jotka muilla kursseilla tankataan päähän hauki-on-kala -periaatteella. Tajuntani räjähti, kun erään tunnin jälkeen tajusin viimein, miksi koulusta valmistutaan 「大学を卒業する」 eikä 「大学で卒業する」 tai miksi kaverin voi tavata sekä 「友達と会う」 että 「友達に会う」. Tavallisesti oppikirjat antavat verbien yhteydessä valmiiksi niihin sopivat partikkelit, jolloin palataan takaisin hauki-on-kala -tyyppiseen muistamiseen.
Tämän perjantain tunnille kotitehtävänä oli tehdä presentaatio oman äidinkielen ja japanin välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Tarkoitus oli suunnitella presentaatio torstai-iltana, mutta tapani mukaan raavin esityksen kasaan noin kaksi tuntia ennen koulun alkamista. Kuten odotettua, ei kyseisellä valmistautumisella hirveän hyvää jälkeä tullut...
Illanvietto Oitassa on täynnä mahdollisuuksia. Kun kyseessä on prefektuurin pääkaupunki, on erilaisia ajanviettotapoja lähes loputtomasti. Useimmiten vaihtari- ja tuutoriporukka suuntaa kuitenkin erityisesti ulkomaalaisten suosimaan PEI-pubiin tai johonkin Oitan kymmenistä karaokebaareista, kunhan turvamies on käynyt heittämässä meidät pihalle asuntolan aulasta ja sulkemassa ovet.
Tänä perjantaina oli kuitenkin vuorossa rennonpuoleinen koti-ilta yliopiston elokuvailtapäivän jälkeen. Usein perjantai-iltapäivisin opettajat näyttävät elokuvia yliopiston tiloissa, jonne tuodaan erilaisia herkkuja syötäväksi. Tällä kertaa vuorossa oli hieman vakavampi elokuva, dokumentti Black Gold, joka kertoo Etiopialaisten reilun kaupan kahvintuottajien kamppailusta länsimaalaisia suuryrityksiä vastaan. Teeman kunniaksi professorit toivat paikalle reilun kaupan kahvia sekä donitseja.
Illat Oitassa ovat käymässä paikallisittain melko kylmiksi ja öisin lämpötila käy jo viidessä asteessa. Päivisinkään ei enää auta liikkua pelkässä t-paidassa, joten ainakin omalta osaltani ulkona roikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Vaikka toisinaan on ihan mukava viettää koti-iltoja leffojen ja dataamisen parissa omassa rauhassa, niin pitäisi kuitenkin pitää mielessä ottaa tästä ajasta irti kaikki mahdollinen.
Ensi viikolla on vuorossa lukukauden ensimmäiset kokeet. Maanantaina on koe Japanese 2 -kurssipaketista, joka on se helpompi niistä kahdesta jotka valitsin ja pitää sisällään Genki II -oppikirjan ensimmäisen puoliskon. Ei siis pitäisi olla liian vaikeaa. Torstain Politics and Economics of Globalization -kurssin koe voi sitten olla jotain ihan muuta, vaikka opetus onkin kokonaan englanniksi. Kirsikkana kakun päällä on torstaina vielä toinen koe - kurssilta Japanese Reading 3 - joka käydään kokonaan japanin kielellä.
-----
Perjantait ovat siitä helppoja päiviä, että omassa lukujärjestyksessä perjantaisin on vain yksi kurssi, Japanese Grammar and Discourse, jossa pyritään ymmärtämään niitä japanin kielen kiemuroita, jotka muilla kursseilla tankataan päähän hauki-on-kala -periaatteella. Tajuntani räjähti, kun erään tunnin jälkeen tajusin viimein, miksi koulusta valmistutaan 「大学を卒業する」 eikä 「大学で卒業する」 tai miksi kaverin voi tavata sekä 「友達と会う」 että 「友達に会う」. Tavallisesti oppikirjat antavat verbien yhteydessä valmiiksi niihin sopivat partikkelit, jolloin palataan takaisin hauki-on-kala -tyyppiseen muistamiseen.
Tämän perjantain tunnille kotitehtävänä oli tehdä presentaatio oman äidinkielen ja japanin välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Tarkoitus oli suunnitella presentaatio torstai-iltana, mutta tapani mukaan raavin esityksen kasaan noin kaksi tuntia ennen koulun alkamista. Kuten odotettua, ei kyseisellä valmistautumisella hirveän hyvää jälkeä tullut...
Illanvietto Oitassa on täynnä mahdollisuuksia. Kun kyseessä on prefektuurin pääkaupunki, on erilaisia ajanviettotapoja lähes loputtomasti. Useimmiten vaihtari- ja tuutoriporukka suuntaa kuitenkin erityisesti ulkomaalaisten suosimaan PEI-pubiin tai johonkin Oitan kymmenistä karaokebaareista, kunhan turvamies on käynyt heittämässä meidät pihalle asuntolan aulasta ja sulkemassa ovet.
Tänä perjantaina oli kuitenkin vuorossa rennonpuoleinen koti-ilta yliopiston elokuvailtapäivän jälkeen. Usein perjantai-iltapäivisin opettajat näyttävät elokuvia yliopiston tiloissa, jonne tuodaan erilaisia herkkuja syötäväksi. Tällä kertaa vuorossa oli hieman vakavampi elokuva, dokumentti Black Gold, joka kertoo Etiopialaisten reilun kaupan kahvintuottajien kamppailusta länsimaalaisia suuryrityksiä vastaan. Teeman kunniaksi professorit toivat paikalle reilun kaupan kahvia sekä donitseja.
Illat Oitassa ovat käymässä paikallisittain melko kylmiksi ja öisin lämpötila käy jo viidessä asteessa. Päivisinkään ei enää auta liikkua pelkässä t-paidassa, joten ainakin omalta osaltani ulkona roikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Vaikka toisinaan on ihan mukava viettää koti-iltoja leffojen ja dataamisen parissa omassa rauhassa, niin pitäisi kuitenkin pitää mielessä ottaa tästä ajasta irti kaikki mahdollinen.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Oitan yliopisto
Aikamoinen paikka.
Ympäristö
Oitan yliopiston ympäristö on kuin suoraan elokuvista. Yliopisto sijaitsee 8km päässä Oitan keskustasta keskellä metsää lähialueen vuorten kajastaessa horisontissa. Koululle pääsee joko pyöräilemällä (30min) tai junalla (15min). Kampusalue pitää sisällään eri alojen rakennusten lisäksi urheilukenttiä, urheiluhalleja, konbini-lähikaupan, kirjakaupan sekä ruokalan. Tällä hetkellä koulun kirjasto on poissa käytöstä
Kouluruoka
Kouluruokailu on pieni taivas maan päällä. Tarjolla on mm. uppopaistettua kalaa, kanaa ties kuinka monessa eri muodossa, grillivartaita, ramenia, miso-keittoa, possupataa... Ruokalassa kootaan itse oma ateria kymmenistä eri vaihtoehdoista ja vatsan saa helposti täyteen noin 500 jenillä (5€).
Opetuksesta
Opetuksen taso Oitan yliopistossa on ollut huippua. Opettajat kannustavat opiskelijoita aktiivisuuteen ja antavat runsaasti vaihtoehtoisia näkökulmia tunneilla käsiteltyihin aiheisiin. Kaikilla kursseillani opettajat puhuvat hyvää englantia ja heistä käytännössä jokainen on viettänyt vuosia ulkomailla. Ilmeisesti palaute viime vuosilta on tehonnut, sillä kuulemma opettajien englantia on aiemmissa vaihto-ohjelmissa ollut toisinaan hyvinkin vaikea ymmärtää...
Kahdella japanin kielen kurssilla opettajat puhuvat pelkästään japania, sillä katsovat, ettei kyseisellä tasolla englannille ole enää tarvetta. Puolentoista tunnin oppituntien jälkeen tuntuu joka kerta aivan kuin aivot olisivat sulaneet ja valuisivat pian korvista ulos. :D
Kursseista
Kurssivalikoima oli erittäin mielenkiintoinen ja suuremmat vaikeudet olivatkin siinä, mitä kursseja jättää ottamatta kuin mitä kursseja ottaa. Lukuisten japanin kielen kurssien lisäksi kursseihini kuuluu jonkun verran kursseja mm. uutismediasta, globalisaatiosta sekä kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta. Kurssien työmäärä vaihtelee runsaasti. Jotkut kurssit vaativat käytännössä joka tunnille kotitehtävien tekemistä, toisissa riittää yksi presentaatio ja/tai toimeksianto koko lukuvuotena. Erityisesti japaninkursseilla pikkutestejä on lähes joka viikko ja kokeita lukukauden aikana kaksi kappaletta.
Nörttijuttuja
Tietojenkäsittelyn opiskelijana olen suuresti ihmetellyt koulun langatonta verkkoa. Koululla on nelisen kappaletta langattomia verkkoja ympäri kampusta, jotka eivät pelaa yhteen, joten niihin täytyy jokaiseen kirjautua erikseen tietokoneen tai puhelimen selaimen kautta. Tästä syystä puhelimen tai kannettavan kanssa koululla liikkuessa täytyy yhden verkon alueelta toiseen siirtyessä jatkuvasti toistaa sama käyttäjätunnus/salasana -rutiini täysin samoilla kirjautumistiedoilla. Kai tässä jokin logiikka on ollut...
Asuntolan verkko on melko nopea parin nettitestin perusteella siinä 10/2 paikkeilla), mutta verkkoa ei ole huolletti kaiketi vuosiin. Kotisivut ja torrentit valuvat koneelle vauhdilla, mutta esim. YouTuben videot eivät lataudu ennenkuin noin minuutin jatkuvan F5:n rämpytyksen jälkeen. Sama vika mm. Bloggerin kuvien lisäämisen kanssa.
Kielimuuri!
Vaikka opetus englanniksi on korkeatasoista, niin yleisesti kansainvälisiin opiskelijoihin liittyvissä järjestelyissä olisi paljon parantamisen varaa. Ensimmäisten koulupäivien jälkeen lähes kaikki lomakkeet, ilmoitukset, kokoukset sun muut ovat olleet pelkästään japaniksi, joten suuressa osaa tapauksista on hyvin vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä kulloinkin tapahtuu. Lisäksi kaikkien opiskelijoiden tuutorit eivät osaa kovasta motivaatiosta huolimatta puhua kunnolla englantia. Moni japanilainen kokeekin erityisesti opiskelujen alussa englanninopiskelun samanlaiseksi taakaksi kuin suurin osa suomalaisista opiskelijoista pakkoruotsin. Pakko sanoa, että omalla kohdallani kävi hyvä tuuri tuutorin suhteen.
Semmoista tällä kertaa! Josko sitä tästä eteenpäin saisi vähän enemmän kirjoitettua kuulumisista ja paikallisesta meiningistä...
Ympäristö
Oitan yliopiston ympäristö on kuin suoraan elokuvista. Yliopisto sijaitsee 8km päässä Oitan keskustasta keskellä metsää lähialueen vuorten kajastaessa horisontissa. Koululle pääsee joko pyöräilemällä (30min) tai junalla (15min). Kampusalue pitää sisällään eri alojen rakennusten lisäksi urheilukenttiä, urheiluhalleja, konbini-lähikaupan, kirjakaupan sekä ruokalan. Tällä hetkellä koulun kirjasto on poissa käytöstä
 | ||
| Kuvaa koulumatkalta. Taustalla tutkinto-opiskelijoiden asuntola |
Kouluruoka
Kouluruokailu on pieni taivas maan päällä. Tarjolla on mm. uppopaistettua kalaa, kanaa ties kuinka monessa eri muodossa, grillivartaita, ramenia, miso-keittoa, possupataa... Ruokalassa kootaan itse oma ateria kymmenistä eri vaihtoehdoista ja vatsan saa helposti täyteen noin 500 jenillä (5€).
Opetuksesta
Opetuksen taso Oitan yliopistossa on ollut huippua. Opettajat kannustavat opiskelijoita aktiivisuuteen ja antavat runsaasti vaihtoehtoisia näkökulmia tunneilla käsiteltyihin aiheisiin. Kaikilla kursseillani opettajat puhuvat hyvää englantia ja heistä käytännössä jokainen on viettänyt vuosia ulkomailla. Ilmeisesti palaute viime vuosilta on tehonnut, sillä kuulemma opettajien englantia on aiemmissa vaihto-ohjelmissa ollut toisinaan hyvinkin vaikea ymmärtää...
Kahdella japanin kielen kurssilla opettajat puhuvat pelkästään japania, sillä katsovat, ettei kyseisellä tasolla englannille ole enää tarvetta. Puolentoista tunnin oppituntien jälkeen tuntuu joka kerta aivan kuin aivot olisivat sulaneet ja valuisivat pian korvista ulos. :D
Kursseista
Kurssivalikoima oli erittäin mielenkiintoinen ja suuremmat vaikeudet olivatkin siinä, mitä kursseja jättää ottamatta kuin mitä kursseja ottaa. Lukuisten japanin kielen kurssien lisäksi kursseihini kuuluu jonkun verran kursseja mm. uutismediasta, globalisaatiosta sekä kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta. Kurssien työmäärä vaihtelee runsaasti. Jotkut kurssit vaativat käytännössä joka tunnille kotitehtävien tekemistä, toisissa riittää yksi presentaatio ja/tai toimeksianto koko lukuvuotena. Erityisesti japaninkursseilla pikkutestejä on lähes joka viikko ja kokeita lukukauden aikana kaksi kappaletta.
 |
| Partikkelien käytön ymmärtämistä kurssilla Japanese Grammar & Discourse |
Nörttijuttuja
Tietojenkäsittelyn opiskelijana olen suuresti ihmetellyt koulun langatonta verkkoa. Koululla on nelisen kappaletta langattomia verkkoja ympäri kampusta, jotka eivät pelaa yhteen, joten niihin täytyy jokaiseen kirjautua erikseen tietokoneen tai puhelimen selaimen kautta. Tästä syystä puhelimen tai kannettavan kanssa koululla liikkuessa täytyy yhden verkon alueelta toiseen siirtyessä jatkuvasti toistaa sama käyttäjätunnus/salasana -rutiini täysin samoilla kirjautumistiedoilla. Kai tässä jokin logiikka on ollut...
Asuntolan verkko on melko nopea parin nettitestin perusteella siinä 10/2 paikkeilla), mutta verkkoa ei ole huolletti kaiketi vuosiin. Kotisivut ja torrentit valuvat koneelle vauhdilla, mutta esim. YouTuben videot eivät lataudu ennenkuin noin minuutin jatkuvan F5:n rämpytyksen jälkeen. Sama vika mm. Bloggerin kuvien lisäämisen kanssa.
Kielimuuri!
Vaikka opetus englanniksi on korkeatasoista, niin yleisesti kansainvälisiin opiskelijoihin liittyvissä järjestelyissä olisi paljon parantamisen varaa. Ensimmäisten koulupäivien jälkeen lähes kaikki lomakkeet, ilmoitukset, kokoukset sun muut ovat olleet pelkästään japaniksi, joten suuressa osaa tapauksista on hyvin vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä kulloinkin tapahtuu. Lisäksi kaikkien opiskelijoiden tuutorit eivät osaa kovasta motivaatiosta huolimatta puhua kunnolla englantia. Moni japanilainen kokeekin erityisesti opiskelujen alussa englanninopiskelun samanlaiseksi taakaksi kuin suurin osa suomalaisista opiskelijoista pakkoruotsin. Pakko sanoa, että omalla kohdallani kävi hyvä tuuri tuutorin suhteen.
 |
| Jälkiruoaksi maisemia noin viiden minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta |
Semmoista tällä kertaa! Josko sitä tästä eteenpäin saisi vähän enemmän kirjoitettua kuulumisista ja paikallisesta meiningistä...
maanantai 7. marraskuuta 2011
Saapuminen Beppuun
Hyvin tukkoisen ja köhäisen yön jälkeen olimme saapuneet Beppuun, noin 125000 asukkaan kylpyläkaupunkiin, joka on erityisen kuuluista kuumista lähteistään. Bepun terminaaliin saavuttuamme löysimme kämppikseni kanssa omat tuutorimme ja kuulumisten vaihtamisten jälkeen Markus lähti oman tuutorinsa kanssa omille teilleen samalla, kun jäimme odottamaan Housein ystäviä, jotka kurvasivat muutamassa minuutissa paikalle valkoisella kei-carilla.
Heti autoon astuttuani Japanin liikenteen erot Suomeen näkyivät selkeästi. Autot pysähtyvät suojateiden eteen ja vasemmanpuoleinen liikenne näytti entistäkin oudommalta, kun oli tällä kertaa itse auton kyydissä.
Kurvasimme suoraan paikalliseen Joyfull-ketjuravintolaan, josta saa paikallista ruokaa kellon ympäri. Tarjolla oli myös monellakin tapaa kuuluisia natto-herneitä, josta minua varoitettiin monta kertaa ennen Japaniin saapumistani. En uskonut ja söin. Jatkossa varoitan muita kavereita... Ruokailun ohessa tuli pölistyä valtava määrä tarinoita reissun päältä ja Suomesta.
Seuraavaksi vuorossa oli kiertelyä ja kaartelua Bepun suurimmassa tavaratalossa, You Me Townissa. Tavaratalo itsessään oli nelikerroksinen ja kooltaan suurinpiirtein Helsingin Stockmannin luokkaa. Osastoja ja kauppoja löytyi lähes joka laitaan levykaupoista ja vaatekaupoista pelihalliin asti. Aikaa You Me Townissa paloi monta tuntia. Erityisesti mieleeni jäi tavaratalon ravintola-alue, josta avautui upea merinäköala Oitan lahdelle. Siinä kelpasi mutustella nuudelikeittoa samalla, kun Housei kavereineen päivitteli ja opasti ruoan syömisen kanssa. On yllättävän vaikeaa kumarrella ruoan päälle ja ryystää keittoa äänekkäästi, kun koko elämän tottunut siihen, että kyseiset manööverit ruokapöydässä ovat hyvin epäkohteliaita.. :D
Alunperin tarkoitukseni oli punkata Housein opiskelija-asunnossa, mutta muutaman neliön kokoinen yksiö täynnä tavaraa ei olisi ajanut asiaansa motellina. Hetken miettimisen jälkeen selvisi, että saisin yösijan Housein koulukaverin Shiban asunnosta aivan koulun vierestä. Kello oli jo päälle puolen yön ja seuraavana aamuna pitäisi jo olla koulussa, joten loogisin vaihtoehto oli lähteä paikalliseen Onsen-kylpylään.
Onsenin sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 380 jeniä (3,80€). Sisällä oli allasta ja saunaa joka lähtöön: kylmäsaunaa, mineraalisaunaa, höyrysaunaa... sisältä löytyi myös lähes suomalainen sauna, jonka lämpötila oli jo 90 astetta, joskin kiuas loisti poissaolollaan ja sen tilalla oli televisio, joka näytti paikallista viihdeohjelmaa, josta ei saanut mitään tolkkua. Lähdimme onsenista puoli kolmen aikaan, eikä nukahtamiseen tarvittu paljoa.
En tiedä miten sain itseni hereille aamulla, mutta jo ennen yhdeksää olin koululla paperisotaa aloittamassa...
Heti autoon astuttuani Japanin liikenteen erot Suomeen näkyivät selkeästi. Autot pysähtyvät suojateiden eteen ja vasemmanpuoleinen liikenne näytti entistäkin oudommalta, kun oli tällä kertaa itse auton kyydissä.
Kurvasimme suoraan paikalliseen Joyfull-ketjuravintolaan, josta saa paikallista ruokaa kellon ympäri. Tarjolla oli myös monellakin tapaa kuuluisia natto-herneitä, josta minua varoitettiin monta kertaa ennen Japaniin saapumistani. En uskonut ja söin. Jatkossa varoitan muita kavereita... Ruokailun ohessa tuli pölistyä valtava määrä tarinoita reissun päältä ja Suomesta.
Seuraavaksi vuorossa oli kiertelyä ja kaartelua Bepun suurimmassa tavaratalossa, You Me Townissa. Tavaratalo itsessään oli nelikerroksinen ja kooltaan suurinpiirtein Helsingin Stockmannin luokkaa. Osastoja ja kauppoja löytyi lähes joka laitaan levykaupoista ja vaatekaupoista pelihalliin asti. Aikaa You Me Townissa paloi monta tuntia. Erityisesti mieleeni jäi tavaratalon ravintola-alue, josta avautui upea merinäköala Oitan lahdelle. Siinä kelpasi mutustella nuudelikeittoa samalla, kun Housei kavereineen päivitteli ja opasti ruoan syömisen kanssa. On yllättävän vaikeaa kumarrella ruoan päälle ja ryystää keittoa äänekkäästi, kun koko elämän tottunut siihen, että kyseiset manööverit ruokapöydässä ovat hyvin epäkohteliaita.. :D
Alunperin tarkoitukseni oli punkata Housein opiskelija-asunnossa, mutta muutaman neliön kokoinen yksiö täynnä tavaraa ei olisi ajanut asiaansa motellina. Hetken miettimisen jälkeen selvisi, että saisin yösijan Housein koulukaverin Shiban asunnosta aivan koulun vierestä. Kello oli jo päälle puolen yön ja seuraavana aamuna pitäisi jo olla koulussa, joten loogisin vaihtoehto oli lähteä paikalliseen Onsen-kylpylään.
Onsenin sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 380 jeniä (3,80€). Sisällä oli allasta ja saunaa joka lähtöön: kylmäsaunaa, mineraalisaunaa, höyrysaunaa... sisältä löytyi myös lähes suomalainen sauna, jonka lämpötila oli jo 90 astetta, joskin kiuas loisti poissaolollaan ja sen tilalla oli televisio, joka näytti paikallista viihdeohjelmaa, josta ei saanut mitään tolkkua. Lähdimme onsenista puoli kolmen aikaan, eikä nukahtamiseen tarvittu paljoa.
En tiedä miten sain itseni hereille aamulla, mutta jo ennen yhdeksää olin koululla paperisotaa aloittamassa...
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Osaka - Beppu 27.-28.09.2011
Tajusin juuri, että olen melkein kuukauden jäljessä blogipäivitysteni kanssa... Parasta kiristää tahtia.
Päivän kiertelyn jälkeen oli aika jättää Osakalle (väliaikaiset!) hyvästit ja suunnata kohti Oitan prefektuuria. Osaka - Beppu -väliä seilaava lautta on Silja Linen ja Viking Linen järkäleisiin tottuneena melko pieni; ravintolaa, kokoustiloja, paria pientä kauppaa ja onsenia lukuunottamatta laivalla ei ollut hirveästi muuta tekemistä. Toisaalta... mitä muuta noin 12 tunnin reissulle tarvitsisi?
Vaikka lautalla oli mahdollista liikkua vain kahdessa kerroksessa, oli maan tapojen mukaisesti joka paikka täynnä ruoka- ja juoma-automaatteja. Yhteisten tilojen ruoka-automaatti oli veikeä vehje, josta sai ostettua kuumia valmisaterioita muutamalla sadalla jenillä. Tapani mukaan sekoitin ajatuksissani takoyakin (paistettua mustekalaa) yakitoriin (paistettua kanaa) ja kerkesin syömään noin puoli paketillista kumman sitkeitä ruokapalluroita autuaan tietämättömänä taikinan alla piilevästä totuudesta. Sen toisen puolen syömisestä tuli kertaheitolla mielenkiintoisempaa! (Ihan hyvää se oikeastaan oli.)
Onsen oli tyypillinen sisäkylpylä, joka on jaettu kahtia naisille ja miehille. Kuten suomalaisissa uimahalleissakin, niin toisen sukupuolen edustajilla ei ole mitään asiaa toisen puolen tiloihin. Itse kylpyyn mennään vasta, kun koko vartalo on pesty perusteellisesti. Tehokas tapa herättää pahennusta kanssakylpijöissä olisikin pompata suoraan pukuhuoneesta altaaseen. Kylpy ei maksanut mitään ja teki hetken ajaksi ihmeitä kurkulle.
Laivan nukkumatilat olivat vähintäänkin mielenkiintoiset. Halvimmilla lipuilla pääsimme nukkumaan noin 50 ihmiselle mitoitettuun makuusaliin, jonne ei onneksemme saapunut enempää kuin noin viitisentoista matkustajaa. Omaa tilaa riitti ruhtinaallisesti! Vaikka kello kävi jo seuraavaa päivää, en saanut juurikaan nukuttua edellisenä yönä saadun flunssan takia. Suurin osa ajasta menikin kännykällä surffaillessa laivan langatonta internetyhteyttä käyttäen.
Harmittavasti eräässä aiemmassa postauksessa mainittua yli-imelää tunnaria ei kuulunut terminaalissa saatika lautalla. Harmi.
Jostain kumman syystä en saanut lisättyä paria valokuvaa postaukseen, joten teen sen joku toinen päivä. Seuraavaan kertaan!
perjantai 14. lokakuuta 2011
Ajatussuman purkamista: Lähtö ja saapuminen Japaniin
Vihdoinkin alla on (ainakin jotenkin) toimiva tietokone! Blogipäivitystä seuraa, koetan pitää tekstin tiiviinä...
Helsinki - Pariisi - Osaka
Järkyttävän aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme kello viiden aikaan perheeni kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Huonosti nukutun yön jälkeen herääminen ei ollut mitään herkkua ja lähes koko matkan harrastinkin katkonaista torkkuilua.
Pakolliset toimenpiteet kentällä hoituivat ilman ongelmia. Olin kerennyt tehdä lähtöselvityksen netissä jo edellisenä päivänä, joten kentällä ei tarvinnut tehdä muuta kuin antaa rinkka henkilökunnan haltuun ja kävellä turvatarkastuksen sisään, kunhan olin ensin kerennyt jättää jäähyväiset perheelle. Itse lento oli muutamassa tunnissa ohi ja huomasin nopeasti olevani Ranskassa. Pariisin lentokentältä löysin tulevan kämppikseni Markuksen. Tai noh, tarkemmin sanottuna hän löysi minut mutustelemassa aamupalaani hallin kafeteriassa...
Air Francen lento oli kylmä kuin mikä ja pieni viluisuus muuttui reilun kymmenen tunnin aikana ilkeäksi flunssaksi. Sain nukuttua ehkä kaksi tuntia jatkuvasta tukkoisuudesta ja köhästä johtuen. Viihdytin itseäni mm. seuraamalla naapurin bisnesmiehen nuokkumista otsa edellisen tuolin kosketusnäyttöön nojaten. Kyseinen herra sai mm. valittua elokuvan ja laittamaan sen pyörimään pelkkää otsaansa käyttäen. Lennolla tarjottu ruoka oli sentään maukasta, eikä mistään "lentokoneruoasta" voitu puhuakaan.
Saapuminen oli aikamoinen kokemus. Osakan kansainvälinen lentokenttä on rakennettu kokonaan valtavan, keinotekoisen saaren päälle. Omaan päähäni ei meinaa millään mahtua, kuinka ihmeessä kyseinen rakennelma on saatu aikaan. Joka tapauksessa, heti koneesta poistuttuamme ja saapumisterminaaliin päästyämme meistä - kuten kaikista muistakin ulkomaalaisista - otettiin valokuvat ja sormenjäljet passintarkituksessa. Halli oli täynnä terrorismintorjunnan tärkeyttä julistavia julisteita ja banderolleja. Hauskana yksityiskohtana kuvauslaitte puhui ohjeet ääneen. Pakollisten kuvausten jälkeen oli aikaa tutustua lentokenttään. Söin pikaisen reissuaterian ja kävin nostamassa lähimmästä Visa Electronin kelpuuttavasta automaatista jenejä. Automaatti sekä tervehti, että kiitti asioimisesta heleällä naisäänellä.
Matkalla kohti lentokentän juna-asemaa kuului taas tuttu naisääni. Tällä kertaa kyseessä olivat kentän liukuportaat, jotka kehottivat matkustajia pitämään kiinni kaiteesta kaatumisen varalta. Jopa WC kiitti asiakkaita ja muistutti hyvistä tavoista! Hetken seikkailtuamme löysimme junan, joka hetken odottelun lähti liikkeelle kohti keskustaa.
Junamatka Osakan Namban asemalle kesti noin puolisen tuntia, jonka aikana noin 10 metrin korkeudessa kulkevan junan ikkunoista avautui upeat näkymät esikaupunkialueiden kattomeren ylle. (Missä ne kuvat on, jotka luulin ottaneeni?!) Asemalle saavuttuamme vuorossa oli muutama tunti kiertelyä ja kaartelua Namban alueella. Erityisesti värien, valojen ja äänten sekamelskan täyttämät paikalliset pelihallit olivat näkemisen arvoisia. Hyvän kuvan menosta saa hakemalla YouTubesta "Japanese arcade". Minun ja Markuksen kokeman tuijotuksen määrä kaduilla oli melkoinen. Osa uteliaista ihmisistä hymyili varovasti, osa ihmetteli silmät pyöreinä ja osa tuli kysymään, mistä päin maailmaa olemme tulleet.
Aikaa ei kuitenkaan ollut liikaa hukattavaksi, sillä lauttalippujen lunastus oli vielä tekemättä. Noin puolen tunnin junamatkan jälkeen pääsimme lauttaterminaalille, jossa palvelutiskin myyjä ilmoitti heti kättelyssä, ettei osaa puhua englantia. Melkoisen haparoinnin ja takeltelun jälkeen saimme kuitenkin liput lunastettua ja aikataulut selvitettyä japaniksi, joten olimme vapaat tutkimaan kaupunkia vielä pari tuntia. Emme lähteneet enää keskustaan, vaan kiertelimme Asia and Pacific Trade Centeriä, jonka osa lauttaterminaali on.
Nopean päivällisen jälkeen suuntasimme kohti lauttaa, joka seuraavan yön aikana kulkisi noin 400 kilometrin matkan Osakasta kuumista lähteistään tunnettuun Bepun kaupunkiin.
Helsinki - Pariisi - Osaka
Järkyttävän aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme kello viiden aikaan perheeni kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Huonosti nukutun yön jälkeen herääminen ei ollut mitään herkkua ja lähes koko matkan harrastinkin katkonaista torkkuilua.
Pakolliset toimenpiteet kentällä hoituivat ilman ongelmia. Olin kerennyt tehdä lähtöselvityksen netissä jo edellisenä päivänä, joten kentällä ei tarvinnut tehdä muuta kuin antaa rinkka henkilökunnan haltuun ja kävellä turvatarkastuksen sisään, kunhan olin ensin kerennyt jättää jäähyväiset perheelle. Itse lento oli muutamassa tunnissa ohi ja huomasin nopeasti olevani Ranskassa. Pariisin lentokentältä löysin tulevan kämppikseni Markuksen. Tai noh, tarkemmin sanottuna hän löysi minut mutustelemassa aamupalaani hallin kafeteriassa...
 |
| Charles de Gaullen kansainvälinen lentokenttä, halli F |
Air Francen lento oli kylmä kuin mikä ja pieni viluisuus muuttui reilun kymmenen tunnin aikana ilkeäksi flunssaksi. Sain nukuttua ehkä kaksi tuntia jatkuvasta tukkoisuudesta ja köhästä johtuen. Viihdytin itseäni mm. seuraamalla naapurin bisnesmiehen nuokkumista otsa edellisen tuolin kosketusnäyttöön nojaten. Kyseinen herra sai mm. valittua elokuvan ja laittamaan sen pyörimään pelkkää otsaansa käyttäen. Lennolla tarjottu ruoka oli sentään maukasta, eikä mistään "lentokoneruoasta" voitu puhuakaan.
 |
| Kiitos, Air France <3 |
 |
| Ensimmäinen ateria Japanianmaalla. Fantaa ja onigiri. |
Matkalla kohti lentokentän juna-asemaa kuului taas tuttu naisääni. Tällä kertaa kyseessä olivat kentän liukuportaat, jotka kehottivat matkustajia pitämään kiinni kaiteesta kaatumisen varalta. Jopa WC kiitti asiakkaita ja muistutti hyvistä tavoista! Hetken seikkailtuamme löysimme junan, joka hetken odottelun lähti liikkeelle kohti keskustaa.
 |
| Namba, Osaka |
Junamatka Osakan Namban asemalle kesti noin puolisen tuntia, jonka aikana noin 10 metrin korkeudessa kulkevan junan ikkunoista avautui upeat näkymät esikaupunkialueiden kattomeren ylle. (Missä ne kuvat on, jotka luulin ottaneeni?!) Asemalle saavuttuamme vuorossa oli muutama tunti kiertelyä ja kaartelua Namban alueella. Erityisesti värien, valojen ja äänten sekamelskan täyttämät paikalliset pelihallit olivat näkemisen arvoisia. Hyvän kuvan menosta saa hakemalla YouTubesta "Japanese arcade". Minun ja Markuksen kokeman tuijotuksen määrä kaduilla oli melkoinen. Osa uteliaista ihmisistä hymyili varovasti, osa ihmetteli silmät pyöreinä ja osa tuli kysymään, mistä päin maailmaa olemme tulleet.
 |
| Katukuvaa Osakasta |
Aikaa ei kuitenkaan ollut liikaa hukattavaksi, sillä lauttalippujen lunastus oli vielä tekemättä. Noin puolen tunnin junamatkan jälkeen pääsimme lauttaterminaalille, jossa palvelutiskin myyjä ilmoitti heti kättelyssä, ettei osaa puhua englantia. Melkoisen haparoinnin ja takeltelun jälkeen saimme kuitenkin liput lunastettua ja aikataulut selvitettyä japaniksi, joten olimme vapaat tutkimaan kaupunkia vielä pari tuntia. Emme lähteneet enää keskustaan, vaan kiertelimme Asia and Pacific Trade Centeriä, jonka osa lauttaterminaali on.
 |
| ATC, Osaka |
Nopean päivällisen jälkeen suuntasimme kohti lauttaa, joka seuraavan yön aikana kulkisi noin 400 kilometrin matkan Osakasta kuumista lähteistään tunnettuun Bepun kaupunkiin.
 |
| Ferry Sunflower Cobalt / フェリーさんふらわあ こばると |
Matka jatkuu seuraavassa postauksessa...
lauantai 1. lokakuuta 2011
Pikainen päivitys Japanista...
Täällä ollaan! Luvassa nopeita havaintoja kämppiksen kannettavalta käsin.
Tähän mennessä Japani ollut juuri sitä mitä ajattelin: jotain ihan muuta. On todella vaikea sanoa tehdäänkö täällä oikeastaan mitään samalla tavalla kuin Suomessa. Jokainen päivä onkin ollut yhtä oppimista, oli sitten kyse syömisestä, ulkona liikkumisesta, kaupassa asioimisesta tai keskustelusta ihmisten kanssa.
Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kuitenkin paikallinen ilmasto. Vaikka ollaan jo pitkällä syksyllä, niin olo on ollut kuin Korkeasaaren trooppisesta eläintalosta. Tänään ilma on ollut kuitenkin paikallisittain melko kylmä, joten olo on kuin suoraan kesäisestä Suomesta. Kosteusprosentti on matala ja lämpötila on keikkunut hieman kahdenkymmenen asteen yläpuolella. Kaikkina muina päivinä hiki on ollut pinnassa pienestäkin kävelylenkistä. Osa opiskelijoista vetelee kuitenkin jo huppareita päälle.
Läppärini ei vieläkään ole saapunut huollosta, joten seuraavaa postausta (ja valokuvia) voi joutua odottelemaan vielä pari viikkoa... Kärsivällisyyttä!
Tähän mennessä Japani ollut juuri sitä mitä ajattelin: jotain ihan muuta. On todella vaikea sanoa tehdäänkö täällä oikeastaan mitään samalla tavalla kuin Suomessa. Jokainen päivä onkin ollut yhtä oppimista, oli sitten kyse syömisestä, ulkona liikkumisesta, kaupassa asioimisesta tai keskustelusta ihmisten kanssa.
Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kuitenkin paikallinen ilmasto. Vaikka ollaan jo pitkällä syksyllä, niin olo on ollut kuin Korkeasaaren trooppisesta eläintalosta. Tänään ilma on ollut kuitenkin paikallisittain melko kylmä, joten olo on kuin suoraan kesäisestä Suomesta. Kosteusprosentti on matala ja lämpötila on keikkunut hieman kahdenkymmenen asteen yläpuolella. Kaikkina muina päivinä hiki on ollut pinnassa pienestäkin kävelylenkistä. Osa opiskelijoista vetelee kuitenkin jo huppareita päälle.
Läppärini ei vieläkään ole saapunut huollosta, joten seuraavaa postausta (ja valokuvia) voi joutua odottelemaan vielä pari viikkoa... Kärsivällisyyttä!
maanantai 26. syyskuuta 2011
Viimeisen illan purinoita
Valmistelut alkaa olla valmisteltu!
Rinkka on pakattu, rästissä olleet laskut maksettu, Boarding Pass ("tarkastuskortti"?) tulostettu ja mikä tärkeintä, kryptatut varmuuskopiot omista tiedostoista tehty vanhempien tietokoneelle! Oikeastaan viimeinen jäljellä oleva asia on tämän blogipostauksen kirjoittaminen ja postaaminen. Kannettava tietokoneeni ei kerennyt huollosta takaisin Suomeen ajoissa, joten ei auta muu kuin lähteä matkaan ilman. Onneksi älypuhelimilla voi kuitenkin hoitaa lähestulkoon minkä vain asian. Nähtäväksi jää, kuinka paljon tietokonetta tarvitsisi ensimmäisten viikkojen kouluhommiin...
On hämmentävää huomata, että lähtö on jo tämän päivän puolella. Mihin aika katosi? Vastaan retoriseen kysymykseen: Liettuaan.
Pientä tuntumaa kulttuurishokkiin tarjosi viimeviikkoinen opintomatka Liettuaan, joka oli ehdottomasti kuluvan vuoden tähän asti hienoin kokemus. Suurta hämmennystä aiheuttivat muun muassa omia lisämaksujaan kehittelevät taksikuskit, asiakaspalvelun puute ja ihmiset, jotka kävelevät kadulla häpeilemättä päin. Alun hämmennyksen ja ihmettelyn jälkeen tajusin kuitenkin itse olleeni melko epäkohtelias mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
Esimerkiksi monta kertaa ravintolassa ryhmämme kanssa syödessä pyysin suomalaisittain ihan normaalisti oman, erillisen laskun ja ihmettelin, miksi tarjoilijat vääntelevät naamojaan ja mutisevat itsekseen heti pois käännyttyään. Pikkuhiljaa tajusimme porukan kanssa, että erillisten laskujen sijaan oikea tapahan olisi ollut pyytää yksi lasku koko porukalle ja vieläpä maksaa koko potti käteisellä. Myös erilliset käteismaksuastiat kaupoissa ja kioskeilla menivät ensimmäisillä asiointikerroilla aivan ohitse ja ojensin rahat suoraan kädestä käteen aivan kuten Suomessa tehdään. Tunsin oloni typeräksi, mutta virheistä oppii.
Yllätyksenä edellisten kaltaiset kulttuurierot eivät kuitenkaan tulleet. Onhan aiheesta kuunneltu tuntikausia purinaa koulussa ja tarinoita vaihto-opiskelijoiden blogeista. On kuitenkin aivan eri asia kuulla ja lukea asioista kuin kokea ne itse. Eroavaisuudet tiedostaen sain loppuajasta irti paljon enemmän ja reissu jätti mieleen mahtavat fiilikset. Ehkä kulttuurishokkia Japanin päässä oppii sietämään helpommin, kun on vasta kotiutunut toisesta vieraasta maasta. Tämähän käy kuin lastenohjelmissa...
Takaisin aiheeseen... olen täysi matkustajalentoummikko. Ennen viime viikon reissua minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, miten lentokentällä kuuluu toimia kaiken maailman papereiden ja laukkujen kanssa. Voin vain kuvitella, mimmoisella sykealueella sydän hakkaisi, jos en tietäisi, kuinka toimia. Tämä siitäkin huolimatta, että lentokentän henkilökunta varmasti osaisi auttaa jokaisessa kysymyksessäni.
Jotenkin kaikki matkaan ja vaihtoon liittyvä stressi tuntuu olevan poissa. Kaikki on hoidossa, mitään ei puutu. Jos puuttuu, niin se löytää kuitenkin tiensä Japaniin - ennemmin tai myöhemmin. Postissa tai UPS:lla.
Kuten tekstin vaihtelevasta laadusta voi huomata, niin nyt alkaa uni voittaa. Seuraava postaus tapahtuukin sitten noin 7700 kilometrin päästä!
Hyvää yötä ja さよなら, Suomi.
Rinkka on pakattu, rästissä olleet laskut maksettu, Boarding Pass ("tarkastuskortti"?) tulostettu ja mikä tärkeintä, kryptatut varmuuskopiot omista tiedostoista tehty vanhempien tietokoneelle! Oikeastaan viimeinen jäljellä oleva asia on tämän blogipostauksen kirjoittaminen ja postaaminen. Kannettava tietokoneeni ei kerennyt huollosta takaisin Suomeen ajoissa, joten ei auta muu kuin lähteä matkaan ilman. Onneksi älypuhelimilla voi kuitenkin hoitaa lähestulkoon minkä vain asian. Nähtäväksi jää, kuinka paljon tietokonetta tarvitsisi ensimmäisten viikkojen kouluhommiin...
On hämmentävää huomata, että lähtö on jo tämän päivän puolella. Mihin aika katosi? Vastaan retoriseen kysymykseen: Liettuaan.
Pientä tuntumaa kulttuurishokkiin tarjosi viimeviikkoinen opintomatka Liettuaan, joka oli ehdottomasti kuluvan vuoden tähän asti hienoin kokemus. Suurta hämmennystä aiheuttivat muun muassa omia lisämaksujaan kehittelevät taksikuskit, asiakaspalvelun puute ja ihmiset, jotka kävelevät kadulla häpeilemättä päin. Alun hämmennyksen ja ihmettelyn jälkeen tajusin kuitenkin itse olleeni melko epäkohtelias mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
Esimerkiksi monta kertaa ravintolassa ryhmämme kanssa syödessä pyysin suomalaisittain ihan normaalisti oman, erillisen laskun ja ihmettelin, miksi tarjoilijat vääntelevät naamojaan ja mutisevat itsekseen heti pois käännyttyään. Pikkuhiljaa tajusimme porukan kanssa, että erillisten laskujen sijaan oikea tapahan olisi ollut pyytää yksi lasku koko porukalle ja vieläpä maksaa koko potti käteisellä. Myös erilliset käteismaksuastiat kaupoissa ja kioskeilla menivät ensimmäisillä asiointikerroilla aivan ohitse ja ojensin rahat suoraan kädestä käteen aivan kuten Suomessa tehdään. Tunsin oloni typeräksi, mutta virheistä oppii.
Yllätyksenä edellisten kaltaiset kulttuurierot eivät kuitenkaan tulleet. Onhan aiheesta kuunneltu tuntikausia purinaa koulussa ja tarinoita vaihto-opiskelijoiden blogeista. On kuitenkin aivan eri asia kuulla ja lukea asioista kuin kokea ne itse. Eroavaisuudet tiedostaen sain loppuajasta irti paljon enemmän ja reissu jätti mieleen mahtavat fiilikset. Ehkä kulttuurishokkia Japanin päässä oppii sietämään helpommin, kun on vasta kotiutunut toisesta vieraasta maasta. Tämähän käy kuin lastenohjelmissa...
Takaisin aiheeseen... olen täysi matkustajalentoummikko. Ennen viime viikon reissua minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, miten lentokentällä kuuluu toimia kaiken maailman papereiden ja laukkujen kanssa. Voin vain kuvitella, mimmoisella sykealueella sydän hakkaisi, jos en tietäisi, kuinka toimia. Tämä siitäkin huolimatta, että lentokentän henkilökunta varmasti osaisi auttaa jokaisessa kysymyksessäni.
Jotenkin kaikki matkaan ja vaihtoon liittyvä stressi tuntuu olevan poissa. Kaikki on hoidossa, mitään ei puutu. Jos puuttuu, niin se löytää kuitenkin tiensä Japaniin - ennemmin tai myöhemmin. Postissa tai UPS:lla.
Kuten tekstin vaihtelevasta laadusta voi huomata, niin nyt alkaa uni voittaa. Seuraava postaus tapahtuukin sitten noin 7700 kilometrin päästä!
Hyvää yötä ja さよなら, Suomi.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Apurahoista ja opintotuista ulkomailla
Vaihtoon lähteminen on tehty Suomessa opiskelijan lompakon kannalta aivan julmetun helpoksi. Toisin kuin monessa muussa maassa, ei täällä vaihto-opiskelu ole kiinni vanhempien kukkaron koosta. Suurinta osaa näyttelee opiskelijan oma viitsiminen tukia ja apurahoja hakiessa.
Mietitään hetki erilaisia tukia, joita omassa tapauksessani TAMK sekä Kela tarjoaa viiden kuukauden opiskelujen ajaksi:
Mietitään hetki erilaisia tukia, joita omassa tapauksessani TAMK sekä Kela tarjoaa viiden kuukauden opiskelujen ajaksi:
- Koulun apuraha 250 euroa kuussa: yhteensä 1250 euroa.
- Kelan opintotuki ja asumislisä, noin 470 euroa kuussa: yhteensä 2350 euroa.
Lisäksi hain erilaisia apurahoja noin 1500 euron edestä, joka kasvattaa potin 5100 euroon. Kaikki tämä ilman minkäänlaisia suhteita. Opintolainalle saa korotetun valtiontakauksen ulkomaanopiskelujen ajaksi.
Miksi ihmeessä tästä ei puhuta?
Miksi ihmeessä tästä ei puhuta?
Voin vain kuvitella, kuinka monen opiskelijan vaihtohaaveet kariutuvat turhiin rahahuoliin samalla kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot kuitenkin pyrkivät työntämään opiskelijoitaan ulkomaille. Koulut tuntuvat kovasti paasaavan vaihto-opiskelujen hienoudesta ja tärkeydestä, mutta vain harvoin opiskelijoille kerrotaan suoraan, ettei heidän tarvitse ottaa suurta lainaa tai tehdä niska limassa töitä opiskelujen ohessa voidakseen tarttua mahdollisuuteen. Lukukausimaksuistakaan ei tarvitse huolehtia, kunhan hakee vaihtoon kouluun, jonka kanssa hakijan koululla on yhteistyösopimus.
Apurahojen hakeminen vaihto-opintoja varten on suurimmassa osaa tapauksissa melko yksinkertaista: ensin etsitään säätiö tai yritys, joka tarjoaa apurahoja/stipendejä, jonka jälkeen apurahan tarjoajalle lähetetään ohjeiden mukaiset paperit ja odotellaan pari viikkoa päätöstä. Osassa tapauksista riittää vapaamuotoinen hakemus ja ajan tasalla oleva opintorekisteriote. Toiset haluavat mukaan tarkempia selvityksiä mm. vaihto-opintojen tarpeellisuudesta, mutta mistään mahdottomuuksista ei todellakaan ole kyse.
Monet seurat myöntävät apurahoja jo sillä perusteella, että hakijalla on sukujuuret tietyllä alueella, esimerkkinä Karjalan sivistysseura. Lisää tietoja apurahoista ja niiden hakemisesta löytyy Säätiöpalvelun kotisivuilta.
Siinä riittävästi avautumista yhdelle illalle!
Loppukevennyksen tarjoaa seuraava virheilmoitus, joka ponnahti ruudulle noin puoli tuntia sitten:
Kyllä, kannettava tietokoneeni hajoaa parhaillaan käsiini. Kyllä, minulla on jäljellä enää kaksi arkipäivää Suomessa. Kyllä, pakko ottaa huumorilla...
Siinä riittävästi avautumista yhdelle illalle!
Loppukevennyksen tarjoaa seuraava virheilmoitus, joka ponnahti ruudulle noin puoli tuntia sitten:
Kyllä, kannettava tietokoneeni hajoaa parhaillaan käsiini. Kyllä, minulla on jäljellä enää kaksi arkipäivää Suomessa. Kyllä, pakko ottaa huumorilla...
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Kanjiviidakko ja lauttalippujen varaus
Lauttalippujen varaaminen Osaka-Beppu -välille sujui kuin sujuikin pienen internetseikkailun jälkeen ihan leppoisasti. Haasteita lippujen varaamisessa riitti, sillä lauttayhtiön sivut eivät tarjoa minkäänlaista palvelua englanniksi. Moni sana tulikin selvitettyä merkki kerrallaan vaihtarikaverini Markuksen kanssa erillisten merkintunnistusohjelmien kautta. Tähän tarkoitukseen Windowsin japaninkieliseen tekstinsyöttöön sisäänrakennettu IME Pad sopi riittävän hyvin.
Google Translator toimii yllättävän hyvin yksittäisten sanojen tai sanontojen kanssa, mutta kokonaisten lauseiden kanssa homma menee pipariksi saman tien. Erityisen taitava se on sekoittamaan kielteiset ja myönteiset muodot, joten varaus- ja peruutusehtoja sun muita virallisia käännöksiä ajatellen on parempi vaikka sanakirjan kanssa taistella tekstit sana sanalta läpi itse.
Reilun tunnin päänsäryn jälkeen saimme kaikki tarvittavat kentät täytettyä. Edellisessä postauksessa mainittu ongelma nimelle varatun kentän lyhyyden kanssa ratkesi tuutorini soitettua yhtiölle. Pelkän sukunimen ilmoittaminen riitti, joskin lauttayhtiö halusi varaussivuillaan nimen vielä toistamiseen, mutta kanoilla auki kirjoitettuna. Herra サンポサロ kiittää ja kuittaa!
Yhteystietojen jättämisen ja lippuvarauksen vahvistamisen jälkeen sivut tarjosivat kattavan tietopaketin siitä, mitä lähtöpäivänä tarvitsee tehdä ja mitä tehdä, mikäli asiat eivät menekään suunnitellusti. Ilmoittivat myös, että mikäli haluan muuttaa varaustani, se täytyy tehdä puhelimitse. Toivon todella, ettei sille tule tarvetta... Varsinaisen kirsikan kakun päälle lätkäisi kuitenkin pdf-muodossa saapunut varausvahvistus, jossa kaikki oleelliset tekstit löytyivät kuin löytyivätkin myös englanniksi. Hyvä, että tässä vaiheessa. :D
Google Translator toimii yllättävän hyvin yksittäisten sanojen tai sanontojen kanssa, mutta kokonaisten lauseiden kanssa homma menee pipariksi saman tien. Erityisen taitava se on sekoittamaan kielteiset ja myönteiset muodot, joten varaus- ja peruutusehtoja sun muita virallisia käännöksiä ajatellen on parempi vaikka sanakirjan kanssa taistella tekstit sana sanalta läpi itse.
 |
| Kanjeja, kanjeja kaikkialla |
Reilun tunnin päänsäryn jälkeen saimme kaikki tarvittavat kentät täytettyä. Edellisessä postauksessa mainittu ongelma nimelle varatun kentän lyhyyden kanssa ratkesi tuutorini soitettua yhtiölle. Pelkän sukunimen ilmoittaminen riitti, joskin lauttayhtiö halusi varaussivuillaan nimen vielä toistamiseen, mutta kanoilla auki kirjoitettuna. Herra サンポサロ kiittää ja kuittaa!
Yhteystietojen jättämisen ja lippuvarauksen vahvistamisen jälkeen sivut tarjosivat kattavan tietopaketin siitä, mitä lähtöpäivänä tarvitsee tehdä ja mitä tehdä, mikäli asiat eivät menekään suunnitellusti. Ilmoittivat myös, että mikäli haluan muuttaa varaustani, se täytyy tehdä puhelimitse. Toivon todella, ettei sille tule tarvetta... Varsinaisen kirsikan kakun päälle lätkäisi kuitenkin pdf-muodossa saapunut varausvahvistus, jossa kaikki oleelliset tekstit löytyivät kuin löytyivätkin myös englanniksi. Hyvä, että tässä vaiheessa. :D
torstai 1. syyskuuta 2011
Vaihtoehtoreittiä etsimässä
Nyt on takana stressaaminen lentolipuista, vakuutuksista, viisumeista... enää on jäljellä mielenkiintoisin osuus: lauttalippujen varaaminen. Junalla Osakasta Oitaan matkustaminen on ehdottomasti itsestäänselvin ratkaisu saada itseni ja tavarani perille ajoissa, mutta halusin etsiä jotain hieman mielenkiintoisempaa, sillä olen varma, että Japanissa tulee nähtyä rautateitä puolen vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi. Parempi kuitenkin pitää juna vaihtoehto B:nä, mikäli hommat eivät sujukaan aivan suunnitelmien mukaisesti.
Olen ollut tiiviissä yhteydenpidossa henkilökohtaisen tuutorini Hosein kanssa, joka on nähnyt uskomattomasti vaivaa erilaisten kysymyksieni kanssa, liittyen suurimmalta osin matkantekoon ja majoitukseen. Tällä kertaa hän otti tehtäväkseen selvittää, voiko ulkomaalainen tehdä varauksen pelkällä sukunimellä. Nohevaa toimintaa!
 |
| MS Paint -taidot hyötykäytössä! |
Ferry Sunflowerin (japanilaisittain Ferii Sanfurawaa) lautat kulkevat useaa reittiä Kansain alueen sekä Kyushun ja Shikokun saarten välillä. Itselleni sopivin linja oli noin 10000 jenin (n.90e) hintainen Osaka-Beppu -väliä kulkeva lauttareitti. Beppuun saavuttuani pääsen 12km päässä sijaitsevaan Oitaan junalla noin viidellä eurolla tai vaihtoehtoisesti rantatietä kävellen.
Ajattelin olla ajoissa ja varata lipun etukäteen, sillä matkalippujen saaminen edes samalle viikolle voi olla hankalaa paikan päällä ja tarkoituksena on astua lautalle jo maahansaapumispäivänä. Kuten odotettua, Ferry Sunflower ei tarjoa englanninkielistä palvelua sivuillaan, joten kanjisanakirja joutui koitokselle laivayhtiön varausohjeita ja -ehtoja lueskellessani. Pääsin pienen tutkiskelun jälkeen varauslomakkeissa matkustajatietojen täyttämiseen saakka, kunnes vastaani tuli japanilaisille palveluille hyvin tyypillinen ongelma: matkustajan nimelle varatussa kentässä oli tilaa vain kymmenelle merkille! Tilaa oli kyllä aivan sopivasti käytännössä kenen tahansa japanilaisen henkilön nimelle kirjoitusmerkein kirjoitettuna, mutta yritäpä ulkomaalaisena varata lippua, kun hädin tuskin sain sukunimeni mahtumaan koko nimelle varattuun tilaan...
Kunhan lippuasiat tästä muutaman päivän sisään selviytyvät joko tavalla tai toisella, niin jäljellä ei olekaan enää muuta kuin odottelua, joka kuluu rattoisasti kanjeja opiskellessa.
Kirsikaksi kakun päälle upotan postauksen loppuun vielä Ferry Sunflowerin YouTubesta löytyneen, imelääkin imelämmän mainoslaulun, joka istuu täydellisesti samaan sarjaan Silja Linen dabadabadamin tai Viking Linen I am Sailingin kanssa. Jotkut asiat eivät vain muutu, mentiin sitten mihin päin maailmaa tahansa...
tiistai 16. elokuuta 2011
Viisumi kourassa
Nyt on tämäkin hoidettu kuntoon!
Heräsin aamulla epäinhimillisen aikaisin keretäkseni riittävän aikaiseen junaan, jotta pääsen heti yhdeksältä hakemaan viisumia Japanin Suomen suurlähetystöltä. Helsinkiin saavuttuani löysin pienen hakemisen jälkeen Unioninkadulla sijaitsevan suurlähetystön. Ilmoitin asiani alakerran vastaanottotiskille ja otin hissin viidenteen kerrokseen, jossa suurlähetystön tilat sijaitsevat.
Viisumihakemuslomakkeen täyttämisen jälkeen odottelin noin puolisen tuntia, jonka jälkeen passissa komeilikin jo opiskelijaviisumi. Lisäksi sain pikaoppaan elämiseen Japanissa sekä ohjeet paluuluvan (Permit for Re-Entry) hakemiseen, mikäli haluan poistua Japanista viisumin voimassaoloaikana ja päästä vielä takaisinkin. Otin mukaani yhdet kappaleet JLPT-esitteitä sekä japanin, että englannin kielellä, jonka jälkeen suuntasin kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa tapaamaan perhettäni ja Suomessa piipahtavaa, Yhdysvalloissa asuvaa kummitätiäni. Samalla sain kätevästi kysyttyä Air Francen ja KLM:n toimistolta matkatavaroiden check-ineistä lentojeni aikana. Homma sujuu niinkin helposti, että matkatavarat siirretään suoraan koneesta toiseen vaihtojen aikana. Riittää, että saan itseni oikeaan koneeseen. Ei hullumpaa!
Saa nähdä, mitä huominen tuo tullessaan.
Viimeinkin!
Siinä ne nyt on! Hyväksymiskirje Ōitan yliopistolta sekä kelpuutus viisumin hakemiselle (pahamainen Certificate of Eligibility). Johan niitä tulikin puolisen vuotta odoteltua! Fiilis on aivan uskomaton ja koko päivän teki mieli huutaa ilosta: viimeinenkin epävarmuus vaihto-opiskelujen alkamisesta on poissa!
Oli kuitenkin aika siirtyä pikkuhiljaa viimeisten papereiden ja lomakkeide kimppuun. Tänään tulikin sitten hoidettua aikamoinen liuta pakollisia asioita pois päiväjärjestyksestä...
Oppilaitoksen apuraha (TAMK)
TAMK tarjoaa vaihto-opiskelijoille kahden ja puolensadan euron kuukausittaisen apurahan, jonka saamisen ehtona on kansainväliseen kanssakäymiseen liittyvän verkkokurssin suorittaminen hyväksytysti. Lomakkeiden täyttö saatiin hoidettua tuskattomasti koulussa vaihtokoordinaattorini kanssa.
Opintotuen muutoslomake (Kela)
Samalla istumalla TAMK:n apurahalomakkeiden täyttämisen lisäksi tuli täytettyä myös Kelan Otm-lomake, joka on kesäopintojen kanssa tullut jo aikaisemmin tutuksi kesäopintojen kanssa. Käytännössä Kelalle riittää, että arvioit kuukausittaiset asumiskustannuksesi kohdemaassa ja ilmoitat heille vaihto-opiskelujesi keston. Noin helpollako meinaavat päästää? Eiköhän sieltä jossain vaiheessa ala tulla lisäselvityspyyntöä poikineen...
Asunnon irtisanominen (TOAS)
Kävin irtisanomassa asuntoni ja kelluttamassa asuntohakemukseni TOASin asuntotoimistolla. Takaisin Suomeen saavuttuani saan sitten saman tien nykyistä asuntoa mahdollisimman hyvin vastaavan kämpän. Aikamoista arpomista se kyllä on, mahdollisten asuntojen vuokrien liikkuessa 280-350 euron välillä.
Matkavakuutuksen ottaminen (Fennia/Tapiola)
Kävin vertailemassa vakuutusten hintoja ja näillä näkymin päädyn ottamaan matkavakuutukseni joko Fennialta tai Tapiolalta. Vaikka vakuutusyhtiöiden hinnat eivät paljoa eronneet toisistaan, niin näillä kahdella firmalla palvelu oli selkeästi parasta. Molemmat tarjoavat vuoden matkailijavakuutusta, joka kattaa kaiken reissailun, kunhan matkan kesto on alle kolme kuukautta. Vaihto-opiskelujen kestäessä puoli vuotta isketään pakettiin vielä kolmen kuukauden jatko. Periaatteessa olisi mahdollista ottaa suoraan pelkkä kuuden kuukauden vakuutus vaihdon ajaksi, mutta tällöin muulla ajalla tapahtuva reissailu tapahtuisi ilman vakuutusta.
Lentolippujen osto (eBookers, Air France, KLM)
Päivän viimeinen valmisteluihin liittyvä teko oli Helsinki-Osaka -menopaluun varaaminen. Eräs muutaman hintavertailupalvelun kautta jo pitkään stalkkaamani lento oli uhkaavasti täyttymässä ("valitsemaasi lentoon jäljellä 1 paikka"), joten päädyin lentomatkustusummikkona tilaamaan lentolippuni mahdollisimman nopeasti ja helposti eBookers-nettipalvelun kautta. Hintaa menopaluulipulle tuli ~770 euroa, joka on melko hyvä hinta kyseiselle matkalle. Molemmissa lennoissa on yksi vaihto, mutta parempi ottaa sekin seikkailuna eikä nurista pikkuasioista. Finnairilla olisin saanut maksaa välilaskuttomasta menopaluusta yli kaksinkertaisen hinnan!
Sellaista tänään, huomenna suuntaan nokan kohti Helsinkiä ja Japanin Suomen suurlähetystöä. Saa nähdä, miten viisuminen hankkiminen sujuu. Olen onneksi kuullut useammalta ystävältä, että kyseessä on melko nopea ja vaivaton prosessi. Sen jälkeen onkin jäljellä enää valinta Tapiolan ja Fennian välillä, muuttoilmoituksen tekeminen, rokotteiden otto sekä Osaka-Beppu -laivamatkan varaus. Huh!
tiistai 9. elokuuta 2011
Odottamisesta
Uusi viikko alkoi, eikä hyväksymiskirjettä Ōitan yliopistolta kuulu vieläkään. Yksi asia kuitenkin piristi maanantaipäivää ja palautti uskoa asioiden järjestymiseen, sillä sain koulun sähköpostilaatikkooni viestin tulevalta tuutoriltani. Lyhyessä viestissä tuutori esitteli itsensä ja kyseli matkasuunnitelmistani. Lisäksi aiemmin sähköpostiini saapui TAMKin välittämä, aikamoisella mojibakella varustettu sähköposti Ōitasta, jonka sisältä paljastui pienen kaivelun jälkeen pyyntö opetella hiragana-tavuaakkosto ennen opintojen alkamista sekä kasa YouTube-linkkejä merkkien opetteluun. Viestien perusteella alkaa kuulostaa hyvältä!
Tähän mennessä odottaminen on ollut ehdottomasti vaikein asia vaihto-opiskeluihin valmistautuessa. Lähes kaikki vaihtoon liittyvät paperityöt saa hoidettua muutamien päivien aikana, mutta erilaisia varmistuksia saa odottaa kuukausikaupalla. Ensin odotellaan oppilaitoksen sisäisen haun tuloksia, jotka kertovat, keiden hakemukset lähetetään kohdeyliopistoille. Tämän jälkeen sitten odotetaan kohdeyliopiston hyväksymiskirjettä ja muita lappuja mm. viisumin hakemista varten. TAMKin sisäisten valintojen julkaisuun kului vaihtohakemusten jättämisen takarajasta noin kuukauden verran, joka tuntui silloin ikuisuudelta. Nyttemmin olen ihmetellyt niin lyhyestä ajasta tuskailua, sillä sisäisten valintojen julkaisusta on aikaa jo viisi kuukautta, eikä virallista varmistusta yliopistoon hyväksymisestä vieläkään kuulu. Todennäköisyydet taitavat kuitenkin onnekseni olla meikäläisen puolella.
Ei siis auta muuta kuin odottaa.
Tähän mennessä odottaminen on ollut ehdottomasti vaikein asia vaihto-opiskeluihin valmistautuessa. Lähes kaikki vaihtoon liittyvät paperityöt saa hoidettua muutamien päivien aikana, mutta erilaisia varmistuksia saa odottaa kuukausikaupalla. Ensin odotellaan oppilaitoksen sisäisen haun tuloksia, jotka kertovat, keiden hakemukset lähetetään kohdeyliopistoille. Tämän jälkeen sitten odotetaan kohdeyliopiston hyväksymiskirjettä ja muita lappuja mm. viisumin hakemista varten. TAMKin sisäisten valintojen julkaisuun kului vaihtohakemusten jättämisen takarajasta noin kuukauden verran, joka tuntui silloin ikuisuudelta. Nyttemmin olen ihmetellyt niin lyhyestä ajasta tuskailua, sillä sisäisten valintojen julkaisusta on aikaa jo viisi kuukautta, eikä virallista varmistusta yliopistoon hyväksymisestä vieläkään kuulu. Todennäköisyydet taitavat kuitenkin onnekseni olla meikäläisen puolella.
Ei siis auta muuta kuin odottaa.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Kärsivällisyys koetuksella
Aikataulut tuntuvat nyt menevän turhan tiukille. Hakupaperit Ōitan yliopistoon on lähetetty koulun toimesta jo keväällä, mutta papereiden pyöritys Japanin päässä kestää julmetun kauan. Kohdeyliopistolta tulleen mailin mukaan hyväksymiskirje ja kelpoisuustodistus viisumin hakemista varten (Certificate of Eligibility) lähetetään Suomeen heinäkuun lopulla, eli käytännössä tarvittavien papereiden pitäisi olla perillä ensi viikolla. Pitäisi. Ajankohdan puolesta se olisi hyvä, että Assembly '11 -tapahtuman vuoksi satun olemaan sopivasti Helsingissä ensi viikolla. Siinä samassa olisi helppo poiketa Japanin Suomen suurlähetystöllä hakemassa vihdoinkin sen kauan odotetun viisumin. Muussa tapauksessa tilanne on hieman ikävämpi, sillä menopaluu Helsingistä Tampereelle maksaa opiskelijallekin kolmisenkymmentä euroa.
Sain hieman perspektiiviä tiukkaan aikatauluun, kun mietin asuttamani vuokra-asunnon irtisanomista. Jos TOAS ei tarjoaisi vain yhden kuukauden irtisanomisaikaa, niin minun olisi pitänyt tällä joko irtisanoa asunto tämän viikon aikana ilman varmuutta vaihto-opiskelupaikasta tai vaihtoehtoisesti maksaa vuokraa ylimääräiseltä kuukaudelta. Niin tiukille aikataulu menee. Sen verran täytyy TOASia vielä mainostaa, että heillä on erinomainen tapa hoitaa vuokralaistensa asiat vaihto-opiskelujen aikana: asukas irtisanoo asunnon ja muuttaa pois aivan normaalisti, mutta Suomeen palattuaan hänet laitetaan suoraan vastaavanlaisen asunnon hakujonon ykkössijalle. Saa nähdä, miten tämä käytännössä toimii.
Ensi viikkoa odotellessa...
Sain hieman perspektiiviä tiukkaan aikatauluun, kun mietin asuttamani vuokra-asunnon irtisanomista. Jos TOAS ei tarjoaisi vain yhden kuukauden irtisanomisaikaa, niin minun olisi pitänyt tällä joko irtisanoa asunto tämän viikon aikana ilman varmuutta vaihto-opiskelupaikasta tai vaihtoehtoisesti maksaa vuokraa ylimääräiseltä kuukaudelta. Niin tiukille aikataulu menee. Sen verran täytyy TOASia vielä mainostaa, että heillä on erinomainen tapa hoitaa vuokralaistensa asiat vaihto-opiskelujen aikana: asukas irtisanoo asunnon ja muuttaa pois aivan normaalisti, mutta Suomeen palattuaan hänet laitetaan suoraan vastaavanlaisen asunnon hakujonon ykkössijalle. Saa nähdä, miten tämä käytännössä toimii.
Ensi viikkoa odotellessa...
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Japanin kielen opiskelusta
Vaikka olen monen vuoden ajan ollut kiinnostunut Japanin kielestä ja kulttuurista, niin sain vasta kesällä 2010 siihen riittävän kipinän, kun lupasin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opiskella ainakin alkeet haltuun ennen koulujen alkamista. Leikkimielinen kesäprojekti vei mennessään, vaihde jäi päälle ja jo syyskuussa huomasin miettiväni vakavissani vaihto-opiskelun mahdollisuutta.
Japanin kielen opiskelu Suomessa ei ole liian helppoa. Alkeiskursseja tuntuu kyllä löytyvän lähes kaikkialta, mutta sen jälkeen valikoima on jo huomattavasti suppeampi. Erilaisten säästöjen seurauksena monet koulut ovat tiputtaneet japanin valikoimistaan, eikä paluuta ole näkyvissä. Omassa koulussani japanin kielen kurssit taisivat päättyä juuri sopivasti samana syksynä kuin aloitin opintoni. Käytännössä ainoat vaihtoehdot vakavaan opiskeluun ovat joko itseopiskelu tai opiskelu yliopistossa, joka tarjoaa japanin kielen kursseja.
Yliopistossa opiskelusta minulla ei ole kokemusta, mutta käsittääkseni opetus on melko laadukasta, vaikka - kuten ymmärrettävää onkin - ei opetus silti pureudu kovin syvälle kieleen, ellei siten opiskele Itä-Aasian laitoksella. Saa korjata, jos olen väärässä...
Työväenopistoissa on mahdollista opiskella japania, mutta tahti on yleensä erittäin verkkainen. Kävin keväällä 2011 Tampereen työväenopistossa lukemassa Japani 3 -kurssin ja vaikka ajan niukkuuden takia kieliopin käyminen jäikin tunneilla melko vähälle, niin opettaja oli erittäin kannustava ja kurssin parasta antia olikin, kun hän kertoi tarinoita ja sattumuksia ajoiltaan nousevan auringon maassa.
Itseopiskelu on rankin, mutta myös palkitsevin tie kielen opiskeluun. Se tarjoaa mahdollisuuden opiskella kieltä juuri itselleen sopivimmalla tavalla ja vauhdilla. Käytännössä itseopiskelu oli ainoa vaihtoehtoni, jotta vuodessa kerkeäisin saavuttamaan riittävän kielitaidon, jotta tulisin toimeen Japanin maaperällä.
Minulla ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista suunnitelmaa opintojeni kanssa, vaan olen opiskellut kieltä käytännössä sieltä ja täältä. Aloitin opiskelut Silja Ijäksen suomentaman Tae Kimin japaninkielisen oppaan japanin kielioppiin avulla. Tavoite oli liata kädet mahdollisimman nopeasti ja opetella japanilaiset tavuaakkoset saman tien, sillä japanin opiskelu länsimaalaisilla aakkosilla aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Tässä vaiheessa en voi riittävästi painottaa kynän ja paperin tärkeyttä. On tärkeää kopioida kaikki mahdollinen ylös, jotta merkit iskostuvat selkärankaan rittävän hyvin. Hetken opiskelun jälkeen rajat tulivat kuitenkin vastaan melko nopeasti Tae Kimin oppaan kanssa, jolloin siirryin Genki-kirjan pariin. Kun huomasin olevani jumissa Genkin kanssa, palasin takaisin Tae Kimin oppaaseen, joka aukesi pienen tauon jälkeen aivan uudella tavalla. Tällä tavalla palloillen olen päässyt pahimmista esteistä yli ja samalla saanut laajennettua hyödyllistä sanavarastoa. Myöhemmin joukkoon liittyi Japanese For Busy People I & II -kirjat, jotka löysin valtavalla tuurilla Akateemisen kirjakaupan poistolaarista viidellä eurolla kappale. Vaikka ajan kanssa muitakin oppimiskanavia on ilmaantunut kuvioihin, niin edellä mainitut kolme ovat ehdottomasti olleet tärkeimmät tukipilarini.
Vaikka hain Ōitan yliopiston englanninkieliseen vaihto-ohjelmaan, niin koen silti tärkeäksi opiskella kohdemaan kieltä niin paljon kuin mahdollista, jotta myös opiskelun ulkopuolisesta elämästä on mahdollista ottaa irti niin paljon kuin mahdollista. On omalla tavallaan harmi, että vaihto-opiskelut tulivat näin pikaisesti, sillä vielä olisi niin paljon opittavaa aivan perusasioistakin. Toisaalta, kun asiaa näin miettii, niin sanoisin samaa vielä vuodenkin päästä. :)
Japanin kielen opiskelu Suomessa ei ole liian helppoa. Alkeiskursseja tuntuu kyllä löytyvän lähes kaikkialta, mutta sen jälkeen valikoima on jo huomattavasti suppeampi. Erilaisten säästöjen seurauksena monet koulut ovat tiputtaneet japanin valikoimistaan, eikä paluuta ole näkyvissä. Omassa koulussani japanin kielen kurssit taisivat päättyä juuri sopivasti samana syksynä kuin aloitin opintoni. Käytännössä ainoat vaihtoehdot vakavaan opiskeluun ovat joko itseopiskelu tai opiskelu yliopistossa, joka tarjoaa japanin kielen kursseja.
Yliopistossa opiskelusta minulla ei ole kokemusta, mutta käsittääkseni opetus on melko laadukasta, vaikka - kuten ymmärrettävää onkin - ei opetus silti pureudu kovin syvälle kieleen, ellei siten opiskele Itä-Aasian laitoksella. Saa korjata, jos olen väärässä...
Työväenopistoissa on mahdollista opiskella japania, mutta tahti on yleensä erittäin verkkainen. Kävin keväällä 2011 Tampereen työväenopistossa lukemassa Japani 3 -kurssin ja vaikka ajan niukkuuden takia kieliopin käyminen jäikin tunneilla melko vähälle, niin opettaja oli erittäin kannustava ja kurssin parasta antia olikin, kun hän kertoi tarinoita ja sattumuksia ajoiltaan nousevan auringon maassa.
Itseopiskelu on rankin, mutta myös palkitsevin tie kielen opiskeluun. Se tarjoaa mahdollisuuden opiskella kieltä juuri itselleen sopivimmalla tavalla ja vauhdilla. Käytännössä itseopiskelu oli ainoa vaihtoehtoni, jotta vuodessa kerkeäisin saavuttamaan riittävän kielitaidon, jotta tulisin toimeen Japanin maaperällä.
Minulla ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista suunnitelmaa opintojeni kanssa, vaan olen opiskellut kieltä käytännössä sieltä ja täältä. Aloitin opiskelut Silja Ijäksen suomentaman Tae Kimin japaninkielisen oppaan japanin kielioppiin avulla. Tavoite oli liata kädet mahdollisimman nopeasti ja opetella japanilaiset tavuaakkoset saman tien, sillä japanin opiskelu länsimaalaisilla aakkosilla aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Tässä vaiheessa en voi riittävästi painottaa kynän ja paperin tärkeyttä. On tärkeää kopioida kaikki mahdollinen ylös, jotta merkit iskostuvat selkärankaan rittävän hyvin. Hetken opiskelun jälkeen rajat tulivat kuitenkin vastaan melko nopeasti Tae Kimin oppaan kanssa, jolloin siirryin Genki-kirjan pariin. Kun huomasin olevani jumissa Genkin kanssa, palasin takaisin Tae Kimin oppaaseen, joka aukesi pienen tauon jälkeen aivan uudella tavalla. Tällä tavalla palloillen olen päässyt pahimmista esteistä yli ja samalla saanut laajennettua hyödyllistä sanavarastoa. Myöhemmin joukkoon liittyi Japanese For Busy People I & II -kirjat, jotka löysin valtavalla tuurilla Akateemisen kirjakaupan poistolaarista viidellä eurolla kappale. Vaikka ajan kanssa muitakin oppimiskanavia on ilmaantunut kuvioihin, niin edellä mainitut kolme ovat ehdottomasti olleet tärkeimmät tukipilarini.
Vaikka hain Ōitan yliopiston englanninkieliseen vaihto-ohjelmaan, niin koen silti tärkeäksi opiskella kohdemaan kieltä niin paljon kuin mahdollista, jotta myös opiskelun ulkopuolisesta elämästä on mahdollista ottaa irti niin paljon kuin mahdollista. On omalla tavallaan harmi, että vaihto-opiskelut tulivat näin pikaisesti, sillä vielä olisi niin paljon opittavaa aivan perusasioistakin. Toisaalta, kun asiaa näin miettii, niin sanoisin samaa vielä vuodenkin päästä. :)
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Liikkeelle!
Jostain se on aloitettava. Olkoon se sitten lyhyt esittely:
Olen Joonas, kolmannen vuoden tietojenkäsittelyn opiskelija Tampereen ammattikorkeakoulusta. Pitkän prokrastinoinnin jälkeen sain viimeinkin aikaiseksi pystyttää blogin, jossa valottaa tarkemmin taustojani, suunnitelmiani sekä hakuprosessiani vaihto-opiskelijaksi Japaniin syksyllä 2011.
Kohdekouluni on Ōitan yliopisto, joka on yksi Tampereen ammattikorkeakoulun partnerikouluista Japanissa. Tämä säästää merkittävästi paperisodan määrää vaihtoon hakiessa, sillä Japani on yksi pahamaineisimmista maista, kun puhutaan vaihto-opiskeluihin vaadittavien lomakkeiden ja todistusten määrästä. Ōita itsessään on noin puolen miljoonan asukkaan rannikkokaupunki Japanin eteläisimmällä pääsaarella, Kyūshūlla.
Haluan kirjoittaa sellaista blogia, jota itse haluaisin lukea päätöksieni tueksi, keskittyen lähinnä japanin kielen opiskeluun sekä vaihto-opiskelujen hakuprosessiin. Mikäli olet suunnitellut vaihtoa Japaniin, jätä ihmeessä kommentti tai kysymys. Näin blogista olisi mahdollisimman paljon apua muillekin.
Vaikka hakuprosessini alkaa olla aivan loppumetreillä, ei hakujännitys vieläkään ole loppu, sillä mikään ei ole varmaa, ennenkuin vahvistuskirje Ōitan yliopistolta kolahtaa postiluukusta sisään.
Alku aina hankalaa, mutta tästä se lähtee. Kysymyksiä? Ideoita?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)