Japanin kielen opiskelusta

Vaikka olen monen vuoden ajan ollut kiinnostunut Japanin kielestä ja kulttuurista, niin sain vasta kesällä 2010 siihen riittävän kipinän, kun lupasin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opiskella ainakin alkeet haltuun ennen koulujen alkamista. Leikkimielinen kesäprojekti vei mennessään, vaihde jäi päälle ja jo syyskuussa huomasin miettiväni vakavissani vaihto-opiskelun mahdollisuutta.

Japanin kielen opiskelu Suomessa ei ole liian helppoa. Alkeiskursseja tuntuu kyllä löytyvän lähes kaikkialta, mutta sen jälkeen valikoima on jo huomattavasti suppeampi. Erilaisten säästöjen seurauksena monet koulut ovat tiputtaneet japanin valikoimistaan, eikä paluuta ole näkyvissä. Omassa koulussani japanin kielen kurssit taisivat päättyä juuri sopivasti samana syksynä kuin aloitin opintoni. Käytännössä ainoat vaihtoehdot vakavaan opiskeluun ovat joko itseopiskelu tai opiskelu yliopistossa, joka tarjoaa japanin kielen kursseja.

Yliopistossa opiskelusta minulla ei ole kokemusta, mutta käsittääkseni opetus on melko laadukasta, vaikka - kuten ymmärrettävää onkin - ei opetus silti pureudu kovin syvälle kieleen, ellei siten opiskele Itä-Aasian laitoksella. Saa korjata, jos olen väärässä...

Työväenopistoissa on mahdollista opiskella japania, mutta tahti on yleensä erittäin verkkainen. Kävin keväällä 2011 Tampereen työväenopistossa lukemassa Japani 3 -kurssin ja vaikka ajan niukkuuden takia kieliopin käyminen jäikin tunneilla melko vähälle, niin opettaja oli erittäin kannustava ja kurssin parasta antia olikin, kun hän kertoi tarinoita ja sattumuksia ajoiltaan nousevan auringon maassa.

Itseopiskelu on rankin, mutta myös palkitsevin tie kielen opiskeluun. Se tarjoaa mahdollisuuden opiskella kieltä juuri itselleen sopivimmalla tavalla ja vauhdilla. Käytännössä itseopiskelu oli ainoa vaihtoehtoni, jotta vuodessa kerkeäisin saavuttamaan riittävän kielitaidon, jotta tulisin toimeen Japanin maaperällä.

Minulla ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista suunnitelmaa opintojeni kanssa, vaan olen opiskellut kieltä käytännössä sieltä ja täältä. Aloitin opiskelut Silja Ijäksen suomentaman Tae Kimin japaninkielisen oppaan japanin kielioppiin avulla. Tavoite oli liata kädet mahdollisimman nopeasti ja opetella japanilaiset tavuaakkoset saman tien, sillä japanin opiskelu länsimaalaisilla aakkosilla aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Tässä vaiheessa en voi riittävästi painottaa kynän ja paperin tärkeyttä. On tärkeää kopioida kaikki mahdollinen ylös, jotta merkit iskostuvat selkärankaan rittävän hyvin. Hetken opiskelun jälkeen rajat tulivat kuitenkin vastaan melko nopeasti Tae Kimin oppaan kanssa, jolloin siirryin Genki-kirjan pariin. Kun huomasin olevani jumissa Genkin kanssa, palasin takaisin Tae Kimin oppaaseen, joka aukesi pienen tauon jälkeen aivan uudella tavalla. Tällä tavalla palloillen olen päässyt pahimmista esteistä yli ja samalla saanut laajennettua hyödyllistä sanavarastoa. Myöhemmin joukkoon liittyi Japanese For Busy People I & II -kirjat, jotka löysin valtavalla tuurilla Akateemisen kirjakaupan poistolaarista viidellä eurolla kappale. Vaikka ajan kanssa muitakin oppimiskanavia on ilmaantunut kuvioihin, niin edellä mainitut kolme ovat ehdottomasti olleet tärkeimmät tukipilarini.


Vaikka hain Ōitan yliopiston englanninkieliseen vaihto-ohjelmaan, niin koen silti tärkeäksi opiskella kohdemaan kieltä niin paljon kuin mahdollista, jotta myös opiskelun ulkopuolisesta elämästä on mahdollista ottaa irti niin paljon kuin mahdollista. On omalla tavallaan harmi, että vaihto-opiskelut tulivat näin pikaisesti, sillä vielä olisi niin paljon opittavaa aivan perusasioistakin. Toisaalta, kun asiaa näin miettii, niin sanoisin samaa vielä vuodenkin päästä. :)