Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Apurahoista ja opintotuista ulkomailla

Vaihtoon lähteminen on tehty Suomessa opiskelijan lompakon kannalta aivan julmetun helpoksi. Toisin kuin monessa muussa maassa, ei täällä vaihto-opiskelu ole kiinni vanhempien kukkaron koosta. Suurinta osaa näyttelee opiskelijan oma viitsiminen tukia ja apurahoja hakiessa.

Mietitään hetki erilaisia tukia, joita omassa tapauksessani TAMK sekä Kela tarjoaa viiden kuukauden opiskelujen ajaksi:

  • Koulun apuraha 250 euroa kuussa: yhteensä 1250 euroa.
  • Kelan opintotuki ja asumislisä, noin 470 euroa kuussa: yhteensä 2350 euroa.
...yhteensä 3600 euroa.

Lisäksi hain erilaisia apurahoja noin 1500 euron edestä, joka kasvattaa potin 5100 euroon. Kaikki tämä ilman minkäänlaisia suhteita. Opintolainalle saa korotetun valtiontakauksen ulkomaanopiskelujen ajaksi.

Miksi ihmeessä tästä ei puhuta?


Voin vain kuvitella, kuinka monen opiskelijan vaihtohaaveet kariutuvat turhiin rahahuoliin samalla kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot kuitenkin pyrkivät työntämään opiskelijoitaan ulkomaille. Koulut tuntuvat kovasti paasaavan vaihto-opiskelujen hienoudesta ja tärkeydestä, mutta vain harvoin opiskelijoille kerrotaan suoraan, ettei heidän tarvitse ottaa suurta lainaa tai tehdä niska limassa töitä opiskelujen ohessa voidakseen tarttua mahdollisuuteen. Lukukausimaksuistakaan ei tarvitse huolehtia, kunhan hakee vaihtoon kouluun, jonka kanssa hakijan koululla on yhteistyösopimus.

Apurahojen hakeminen vaihto-opintoja varten on suurimmassa osaa tapauksissa melko yksinkertaista: ensin etsitään säätiö tai yritys, joka tarjoaa apurahoja/stipendejä, jonka jälkeen apurahan tarjoajalle lähetetään ohjeiden mukaiset paperit ja odotellaan pari viikkoa päätöstä. Osassa tapauksista riittää vapaamuotoinen hakemus ja ajan tasalla oleva opintorekisteriote. Toiset haluavat mukaan tarkempia selvityksiä mm. vaihto-opintojen tarpeellisuudesta, mutta mistään mahdottomuuksista ei todellakaan ole kyse.

Monet seurat myöntävät apurahoja jo sillä perusteella, että hakijalla on sukujuuret tietyllä alueella, esimerkkinä Karjalan sivistysseura. Lisää tietoja apurahoista ja niiden hakemisesta löytyy Säätiöpalvelun kotisivuilta.

Siinä riittävästi avautumista yhdelle illalle!



Loppukevennyksen tarjoaa seuraava virheilmoitus, joka ponnahti ruudulle noin puoli tuntia sitten:


Kyllä, kannettava tietokoneeni hajoaa parhaillaan käsiini. Kyllä, minulla on jäljellä enää kaksi arkipäivää Suomessa. Kyllä, pakko ottaa huumorilla...

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Japanin kielen opiskelusta

Vaikka olen monen vuoden ajan ollut kiinnostunut Japanin kielestä ja kulttuurista, niin sain vasta kesällä 2010 siihen riittävän kipinän, kun lupasin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opiskella ainakin alkeet haltuun ennen koulujen alkamista. Leikkimielinen kesäprojekti vei mennessään, vaihde jäi päälle ja jo syyskuussa huomasin miettiväni vakavissani vaihto-opiskelun mahdollisuutta.

Japanin kielen opiskelu Suomessa ei ole liian helppoa. Alkeiskursseja tuntuu kyllä löytyvän lähes kaikkialta, mutta sen jälkeen valikoima on jo huomattavasti suppeampi. Erilaisten säästöjen seurauksena monet koulut ovat tiputtaneet japanin valikoimistaan, eikä paluuta ole näkyvissä. Omassa koulussani japanin kielen kurssit taisivat päättyä juuri sopivasti samana syksynä kuin aloitin opintoni. Käytännössä ainoat vaihtoehdot vakavaan opiskeluun ovat joko itseopiskelu tai opiskelu yliopistossa, joka tarjoaa japanin kielen kursseja.

Yliopistossa opiskelusta minulla ei ole kokemusta, mutta käsittääkseni opetus on melko laadukasta, vaikka - kuten ymmärrettävää onkin - ei opetus silti pureudu kovin syvälle kieleen, ellei siten opiskele Itä-Aasian laitoksella. Saa korjata, jos olen väärässä...

Työväenopistoissa on mahdollista opiskella japania, mutta tahti on yleensä erittäin verkkainen. Kävin keväällä 2011 Tampereen työväenopistossa lukemassa Japani 3 -kurssin ja vaikka ajan niukkuuden takia kieliopin käyminen jäikin tunneilla melko vähälle, niin opettaja oli erittäin kannustava ja kurssin parasta antia olikin, kun hän kertoi tarinoita ja sattumuksia ajoiltaan nousevan auringon maassa.

Itseopiskelu on rankin, mutta myös palkitsevin tie kielen opiskeluun. Se tarjoaa mahdollisuuden opiskella kieltä juuri itselleen sopivimmalla tavalla ja vauhdilla. Käytännössä itseopiskelu oli ainoa vaihtoehtoni, jotta vuodessa kerkeäisin saavuttamaan riittävän kielitaidon, jotta tulisin toimeen Japanin maaperällä.

Minulla ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista suunnitelmaa opintojeni kanssa, vaan olen opiskellut kieltä käytännössä sieltä ja täältä. Aloitin opiskelut Silja Ijäksen suomentaman Tae Kimin japaninkielisen oppaan japanin kielioppiin avulla. Tavoite oli liata kädet mahdollisimman nopeasti ja opetella japanilaiset tavuaakkoset saman tien, sillä japanin opiskelu länsimaalaisilla aakkosilla aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Tässä vaiheessa en voi riittävästi painottaa kynän ja paperin tärkeyttä. On tärkeää kopioida kaikki mahdollinen ylös, jotta merkit iskostuvat selkärankaan rittävän hyvin. Hetken opiskelun jälkeen rajat tulivat kuitenkin vastaan melko nopeasti Tae Kimin oppaan kanssa, jolloin siirryin Genki-kirjan pariin. Kun huomasin olevani jumissa Genkin kanssa, palasin takaisin Tae Kimin oppaaseen, joka aukesi pienen tauon jälkeen aivan uudella tavalla. Tällä tavalla palloillen olen päässyt pahimmista esteistä yli ja samalla saanut laajennettua hyödyllistä sanavarastoa. Myöhemmin joukkoon liittyi Japanese For Busy People I & II -kirjat, jotka löysin valtavalla tuurilla Akateemisen kirjakaupan poistolaarista viidellä eurolla kappale. Vaikka ajan kanssa muitakin oppimiskanavia on ilmaantunut kuvioihin, niin edellä mainitut kolme ovat ehdottomasti olleet tärkeimmät tukipilarini.


Vaikka hain Ōitan yliopiston englanninkieliseen vaihto-ohjelmaan, niin koen silti tärkeäksi opiskella kohdemaan kieltä niin paljon kuin mahdollista, jotta myös opiskelun ulkopuolisesta elämästä on mahdollista ottaa irti niin paljon kuin mahdollista. On omalla tavallaan harmi, että vaihto-opiskelut tulivat näin pikaisesti, sillä vielä olisi niin paljon opittavaa aivan perusasioistakin. Toisaalta, kun asiaa näin miettii, niin sanoisin samaa vielä vuodenkin päästä. :)