Joulu syömäpuikoilla

Nyt on sitten tämäkin koettu!

Ensimmäinen joulu ulkomailla ja ennenkaikkea ensimmäinen joulu ilman sukua.

On pakko sanoa, että joulun odotus itsessään oli aika mitäänsanomatonta. Vaikka kadut ovat täynnä joulusta muistuttavia koristeita ja joka paikassa soi joululaulut, odottamisen tunnelma oli jotenkin kadoksissa. Voi olla, että jatkuvasti plussan puolella oleva lämpötila teki tehtävänsä, vaikka yhtenä päivänä näinkin muutaman hassun lumihiutaleen. Hetken mietiskelyn jälkeen tulin tulokseen, että ilmankos odotuksen tunne on kadoksissa, kun ei kukaan muukaan odota. Suomessa joulun alla kaikki puhuvat joulusta niin koulussa, kotona, kadulla kuin julkisissa liikennevälineissäkin. Kerrat, jolloin kuulin yhdenkään paikallisen puhuvan joulusta voidaan laskea kahden käden sormin. Saattaa kuulostaa melko ankealta, mutta on mielenkiintoista seurata, kuinka edelleen monet itsestäänselvyytenä pitämäni asiat ovatkin maailman toisella puolen aivan toisin.

Kauppiaita ei kuitenkaan voi syyttää yrittämisen puutteesta. Aivan kuten Suomessakin, niin jo marraskuun aikana katukuvaan alkoi ilmestyä tukuittain joulumainoksia, valoköynnöksiä ja muuta jouluhöttöä. Ennen kuin huomasinkaan, oli kaupunki jo täynnä yhtä kirjavaa väriloistoa. Lähikauppaan mennessä ovi oli koristeltu joulubannereilla ja sisällä soivat joululaulut. Joulua hyödynnetään myös lukuisissa tarjouksissa.

Joulu Japanissa on erityisesti pariskuntien juhla. Jouluaattona parit tavallisesti antavat toisilleen pienet, muodolliset lahjat ja omistavat illan yhdessäololle ja vapaa-ajasta nautiskelulle. Sinkut taas kerääntyvät yhteen nabe-juhlien muodossa, jossa syödään vatsat täyteen yhteisestä keittimestä ja taputellaan kavereita olkapäille toivoen, että ensi vuonna käy parempi tuuri. Lisäksi yliopistojen kerhot järjestävät jäsenilleen erilaisia juhlia riippumatta osallistujien siviilisäädystä. Tämänhetkisen keisarin Akihiton syntymäpäivä - joka on siinä samalla kansallinen pyhäpäivä - sattui aatonaatolle, joten saimme kätevästi perjantain koulusta vapaaksi.


-----

Aatonaatto alkoi mukavasti, kun heti heräämisen jälkeen asuntolavastaavamme päätti viedä vaihtariporukan syömään kiinalaiseen ravintolaan. Kiinalaiseen tapaan tilasimme hirveän määrän ruokaa pöytään, josta kukin sai noukkia lautaselleen mitä ikinä haluaa. Vatsa täynnä ruokaa palasin hetkeksi asuntolaan keräämään voimia iltapäivää ja iltaa varten. Muutaman tunnin jälkeen löysin itseni syö-niin-paljon-kuin-jaksat (食べ放題 / tabehoudai) -ravintolasta mussuttamassa vatsaani täyteen grillattuja kasviksia naapurikaupungin APU-yliopiston opiskelijoiden kanssa.

Päivän kohokohta oli kuitenkin tunnin mittainen, vuosittainen aatonaaton ilotulitus, jossa räjähteitä ei tosiaan säästelty. Joululaulujen tahdissa räiskyvät ilotulitukset olivat uskomatonta katseltavaa ihmisiä täynnä olevalta rannalta. Lähes peilityynen meren heijastukset toimivat kuin kirsikkana kakun päällä kruunaamassa upeaa näytöksen

-----

Jouluaattona kokoonnuimme Oitaan jouluksi jääneiden vaihto-opiskelijoiden kanssa asuntolan aulaan omiin joulujuhliin, jossa oli tarjolla eri maiden perinteisiä ruokia: kalaa unkarilaisittain, guacamolea, karjalanpiirakoita, kakkuja... Jokainen oli myös tuonut paikalle pienen lahjan paikallisesta sadan jenin (~1€) kaupasta, Daisosta, joka on useimpien vaihtarien ensimmäinen pysäkki heti opiskelija-asunnon kuittaamisen jälkeen. Syömisen jälkeen lahjat jaettiin, avattiin ja ylijääneet arvottiin pienen bingopelin avulla.

Jos vain keksitään jokin syy, niin asuntolalla saadaan aina juhlat aikaan. Syntymäpäivät ja eri maiden kansalliset juhlapäivät antavat aina hyvän syyn kerääntyä yhteen syömään, juomaan ja pitämään hauskaa. Ehkä sieltä jostain se pieni joulufiilis löytyi kuitenkin.