Nyt on sitten tämäkin koettu!
Ensimmäinen joulu ulkomailla ja ennenkaikkea ensimmäinen joulu ilman sukua.
On pakko sanoa, että joulun odotus itsessään oli aika mitäänsanomatonta. Vaikka kadut ovat täynnä joulusta muistuttavia koristeita ja joka paikassa soi joululaulut, odottamisen tunnelma oli jotenkin kadoksissa. Voi olla, että jatkuvasti plussan
puolella oleva lämpötila teki tehtävänsä, vaikka yhtenä
päivänä näinkin muutaman hassun lumihiutaleen. Hetken mietiskelyn jälkeen tulin tulokseen, että ilmankos odotuksen tunne on kadoksissa, kun ei kukaan muukaan odota. Suomessa joulun alla kaikki puhuvat joulusta niin koulussa, kotona, kadulla kuin julkisissa liikennevälineissäkin. Kerrat, jolloin kuulin yhdenkään paikallisen puhuvan joulusta voidaan laskea kahden käden sormin. Saattaa kuulostaa melko ankealta, mutta on mielenkiintoista seurata, kuinka edelleen monet itsestäänselvyytenä pitämäni asiat ovatkin maailman toisella puolen aivan toisin.
Kauppiaita ei kuitenkaan voi syyttää yrittämisen puutteesta. Aivan kuten Suomessakin, niin jo marraskuun aikana katukuvaan alkoi ilmestyä tukuittain joulumainoksia, valoköynnöksiä ja muuta jouluhöttöä. Ennen kuin
huomasinkaan, oli kaupunki jo täynnä yhtä kirjavaa väriloistoa. Lähikauppaan mennessä ovi oli koristeltu joulubannereilla ja sisällä soivat joululaulut. Joulua hyödynnetään myös lukuisissa tarjouksissa.
Joulu Japanissa on erityisesti pariskuntien juhla. Jouluaattona parit tavallisesti antavat toisilleen pienet, muodolliset lahjat ja omistavat illan yhdessäololle ja vapaa-ajasta nautiskelulle. Sinkut taas kerääntyvät yhteen nabe-juhlien muodossa, jossa syödään vatsat täyteen yhteisestä keittimestä ja taputellaan kavereita olkapäille toivoen, että ensi vuonna käy parempi tuuri. Lisäksi yliopistojen kerhot järjestävät jäsenilleen erilaisia juhlia riippumatta osallistujien siviilisäädystä. Tämänhetkisen keisarin Akihiton syntymäpäivä - joka on siinä samalla
kansallinen pyhäpäivä - sattui aatonaatolle, joten
saimme kätevästi perjantain koulusta vapaaksi.
-----
Aatonaatto alkoi mukavasti, kun heti heräämisen jälkeen asuntolavastaavamme päätti viedä vaihtariporukan syömään kiinalaiseen ravintolaan. Kiinalaiseen tapaan tilasimme hirveän määrän ruokaa pöytään, josta kukin sai noukkia lautaselleen mitä ikinä haluaa. Vatsa täynnä ruokaa palasin hetkeksi asuntolaan keräämään voimia iltapäivää ja iltaa varten. Muutaman tunnin jälkeen löysin itseni syö-niin-paljon-kuin-jaksat (食べ放題 / tabehoudai) -ravintolasta mussuttamassa vatsaani täyteen grillattuja kasviksia naapurikaupungin APU-yliopiston opiskelijoiden kanssa.
Päivän kohokohta oli kuitenkin tunnin mittainen, vuosittainen aatonaaton ilotulitus, jossa räjähteitä ei tosiaan säästelty. Joululaulujen tahdissa räiskyvät ilotulitukset olivat uskomatonta katseltavaa ihmisiä täynnä olevalta rannalta. Lähes peilityynen meren heijastukset toimivat kuin kirsikkana kakun päällä kruunaamassa upeaa näytöksen
-----
Jouluaattona kokoonnuimme Oitaan jouluksi jääneiden vaihto-opiskelijoiden kanssa asuntolan aulaan omiin joulujuhliin, jossa oli tarjolla eri maiden perinteisiä ruokia: kalaa unkarilaisittain, guacamolea, karjalanpiirakoita, kakkuja... Jokainen oli myös tuonut paikalle pienen lahjan paikallisesta sadan jenin (~1€) kaupasta, Daisosta, joka on useimpien vaihtarien ensimmäinen pysäkki heti opiskelija-asunnon kuittaamisen jälkeen. Syömisen jälkeen lahjat jaettiin, avattiin ja ylijääneet arvottiin pienen bingopelin avulla.
Jos vain keksitään jokin syy, niin asuntolalla saadaan aina juhlat aikaan. Syntymäpäivät ja eri maiden kansalliset juhlapäivät antavat aina hyvän syyn kerääntyä yhteen syömään, juomaan ja pitämään hauskaa. Ehkä sieltä jostain se pieni joulufiilis löytyi kuitenkin.
Blogi vaihto-opiskelusta Japanissa sekä siihen valmistautumisesta.
lauantai 24. joulukuuta 2011
perjantai 25. marraskuuta 2011
Perusperjantai
Outoa ajatella, että ollaan jo puolessa välissä lukukautta. Lupaan tällä kertaa oikeasti kiristää blogin päivitystahtia...
Ensi viikolla on vuorossa lukukauden ensimmäiset kokeet. Maanantaina on koe Japanese 2 -kurssipaketista, joka on se helpompi niistä kahdesta jotka valitsin ja pitää sisällään Genki II -oppikirjan ensimmäisen puoliskon. Ei siis pitäisi olla liian vaikeaa. Torstain Politics and Economics of Globalization -kurssin koe voi sitten olla jotain ihan muuta, vaikka opetus onkin kokonaan englanniksi. Kirsikkana kakun päällä on torstaina vielä toinen koe - kurssilta Japanese Reading 3 - joka käydään kokonaan japanin kielellä.
-----
Perjantait ovat siitä helppoja päiviä, että omassa lukujärjestyksessä perjantaisin on vain yksi kurssi, Japanese Grammar and Discourse, jossa pyritään ymmärtämään niitä japanin kielen kiemuroita, jotka muilla kursseilla tankataan päähän hauki-on-kala -periaatteella. Tajuntani räjähti, kun erään tunnin jälkeen tajusin viimein, miksi koulusta valmistutaan 「大学を卒業する」 eikä 「大学で卒業する」 tai miksi kaverin voi tavata sekä 「友達と会う」 että 「友達に会う」. Tavallisesti oppikirjat antavat verbien yhteydessä valmiiksi niihin sopivat partikkelit, jolloin palataan takaisin hauki-on-kala -tyyppiseen muistamiseen.
Tämän perjantain tunnille kotitehtävänä oli tehdä presentaatio oman äidinkielen ja japanin välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Tarkoitus oli suunnitella presentaatio torstai-iltana, mutta tapani mukaan raavin esityksen kasaan noin kaksi tuntia ennen koulun alkamista. Kuten odotettua, ei kyseisellä valmistautumisella hirveän hyvää jälkeä tullut...
Illanvietto Oitassa on täynnä mahdollisuuksia. Kun kyseessä on prefektuurin pääkaupunki, on erilaisia ajanviettotapoja lähes loputtomasti. Useimmiten vaihtari- ja tuutoriporukka suuntaa kuitenkin erityisesti ulkomaalaisten suosimaan PEI-pubiin tai johonkin Oitan kymmenistä karaokebaareista, kunhan turvamies on käynyt heittämässä meidät pihalle asuntolan aulasta ja sulkemassa ovet.
Tänä perjantaina oli kuitenkin vuorossa rennonpuoleinen koti-ilta yliopiston elokuvailtapäivän jälkeen. Usein perjantai-iltapäivisin opettajat näyttävät elokuvia yliopiston tiloissa, jonne tuodaan erilaisia herkkuja syötäväksi. Tällä kertaa vuorossa oli hieman vakavampi elokuva, dokumentti Black Gold, joka kertoo Etiopialaisten reilun kaupan kahvintuottajien kamppailusta länsimaalaisia suuryrityksiä vastaan. Teeman kunniaksi professorit toivat paikalle reilun kaupan kahvia sekä donitseja.
Illat Oitassa ovat käymässä paikallisittain melko kylmiksi ja öisin lämpötila käy jo viidessä asteessa. Päivisinkään ei enää auta liikkua pelkässä t-paidassa, joten ainakin omalta osaltani ulkona roikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Vaikka toisinaan on ihan mukava viettää koti-iltoja leffojen ja dataamisen parissa omassa rauhassa, niin pitäisi kuitenkin pitää mielessä ottaa tästä ajasta irti kaikki mahdollinen.
Ensi viikolla on vuorossa lukukauden ensimmäiset kokeet. Maanantaina on koe Japanese 2 -kurssipaketista, joka on se helpompi niistä kahdesta jotka valitsin ja pitää sisällään Genki II -oppikirjan ensimmäisen puoliskon. Ei siis pitäisi olla liian vaikeaa. Torstain Politics and Economics of Globalization -kurssin koe voi sitten olla jotain ihan muuta, vaikka opetus onkin kokonaan englanniksi. Kirsikkana kakun päällä on torstaina vielä toinen koe - kurssilta Japanese Reading 3 - joka käydään kokonaan japanin kielellä.
-----
Perjantait ovat siitä helppoja päiviä, että omassa lukujärjestyksessä perjantaisin on vain yksi kurssi, Japanese Grammar and Discourse, jossa pyritään ymmärtämään niitä japanin kielen kiemuroita, jotka muilla kursseilla tankataan päähän hauki-on-kala -periaatteella. Tajuntani räjähti, kun erään tunnin jälkeen tajusin viimein, miksi koulusta valmistutaan 「大学を卒業する」 eikä 「大学で卒業する」 tai miksi kaverin voi tavata sekä 「友達と会う」 että 「友達に会う」. Tavallisesti oppikirjat antavat verbien yhteydessä valmiiksi niihin sopivat partikkelit, jolloin palataan takaisin hauki-on-kala -tyyppiseen muistamiseen.
Tämän perjantain tunnille kotitehtävänä oli tehdä presentaatio oman äidinkielen ja japanin välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä. Tarkoitus oli suunnitella presentaatio torstai-iltana, mutta tapani mukaan raavin esityksen kasaan noin kaksi tuntia ennen koulun alkamista. Kuten odotettua, ei kyseisellä valmistautumisella hirveän hyvää jälkeä tullut...
Illanvietto Oitassa on täynnä mahdollisuuksia. Kun kyseessä on prefektuurin pääkaupunki, on erilaisia ajanviettotapoja lähes loputtomasti. Useimmiten vaihtari- ja tuutoriporukka suuntaa kuitenkin erityisesti ulkomaalaisten suosimaan PEI-pubiin tai johonkin Oitan kymmenistä karaokebaareista, kunhan turvamies on käynyt heittämässä meidät pihalle asuntolan aulasta ja sulkemassa ovet.
Tänä perjantaina oli kuitenkin vuorossa rennonpuoleinen koti-ilta yliopiston elokuvailtapäivän jälkeen. Usein perjantai-iltapäivisin opettajat näyttävät elokuvia yliopiston tiloissa, jonne tuodaan erilaisia herkkuja syötäväksi. Tällä kertaa vuorossa oli hieman vakavampi elokuva, dokumentti Black Gold, joka kertoo Etiopialaisten reilun kaupan kahvintuottajien kamppailusta länsimaalaisia suuryrityksiä vastaan. Teeman kunniaksi professorit toivat paikalle reilun kaupan kahvia sekä donitseja.
Illat Oitassa ovat käymässä paikallisittain melko kylmiksi ja öisin lämpötila käy jo viidessä asteessa. Päivisinkään ei enää auta liikkua pelkässä t-paidassa, joten ainakin omalta osaltani ulkona roikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Vaikka toisinaan on ihan mukava viettää koti-iltoja leffojen ja dataamisen parissa omassa rauhassa, niin pitäisi kuitenkin pitää mielessä ottaa tästä ajasta irti kaikki mahdollinen.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Oitan yliopisto
Aikamoinen paikka.
Ympäristö
Oitan yliopiston ympäristö on kuin suoraan elokuvista. Yliopisto sijaitsee 8km päässä Oitan keskustasta keskellä metsää lähialueen vuorten kajastaessa horisontissa. Koululle pääsee joko pyöräilemällä (30min) tai junalla (15min). Kampusalue pitää sisällään eri alojen rakennusten lisäksi urheilukenttiä, urheiluhalleja, konbini-lähikaupan, kirjakaupan sekä ruokalan. Tällä hetkellä koulun kirjasto on poissa käytöstä
Kouluruoka
Kouluruokailu on pieni taivas maan päällä. Tarjolla on mm. uppopaistettua kalaa, kanaa ties kuinka monessa eri muodossa, grillivartaita, ramenia, miso-keittoa, possupataa... Ruokalassa kootaan itse oma ateria kymmenistä eri vaihtoehdoista ja vatsan saa helposti täyteen noin 500 jenillä (5€).
Opetuksesta
Opetuksen taso Oitan yliopistossa on ollut huippua. Opettajat kannustavat opiskelijoita aktiivisuuteen ja antavat runsaasti vaihtoehtoisia näkökulmia tunneilla käsiteltyihin aiheisiin. Kaikilla kursseillani opettajat puhuvat hyvää englantia ja heistä käytännössä jokainen on viettänyt vuosia ulkomailla. Ilmeisesti palaute viime vuosilta on tehonnut, sillä kuulemma opettajien englantia on aiemmissa vaihto-ohjelmissa ollut toisinaan hyvinkin vaikea ymmärtää...
Kahdella japanin kielen kurssilla opettajat puhuvat pelkästään japania, sillä katsovat, ettei kyseisellä tasolla englannille ole enää tarvetta. Puolentoista tunnin oppituntien jälkeen tuntuu joka kerta aivan kuin aivot olisivat sulaneet ja valuisivat pian korvista ulos. :D
Kursseista
Kurssivalikoima oli erittäin mielenkiintoinen ja suuremmat vaikeudet olivatkin siinä, mitä kursseja jättää ottamatta kuin mitä kursseja ottaa. Lukuisten japanin kielen kurssien lisäksi kursseihini kuuluu jonkun verran kursseja mm. uutismediasta, globalisaatiosta sekä kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta. Kurssien työmäärä vaihtelee runsaasti. Jotkut kurssit vaativat käytännössä joka tunnille kotitehtävien tekemistä, toisissa riittää yksi presentaatio ja/tai toimeksianto koko lukuvuotena. Erityisesti japaninkursseilla pikkutestejä on lähes joka viikko ja kokeita lukukauden aikana kaksi kappaletta.
Nörttijuttuja
Tietojenkäsittelyn opiskelijana olen suuresti ihmetellyt koulun langatonta verkkoa. Koululla on nelisen kappaletta langattomia verkkoja ympäri kampusta, jotka eivät pelaa yhteen, joten niihin täytyy jokaiseen kirjautua erikseen tietokoneen tai puhelimen selaimen kautta. Tästä syystä puhelimen tai kannettavan kanssa koululla liikkuessa täytyy yhden verkon alueelta toiseen siirtyessä jatkuvasti toistaa sama käyttäjätunnus/salasana -rutiini täysin samoilla kirjautumistiedoilla. Kai tässä jokin logiikka on ollut...
Asuntolan verkko on melko nopea parin nettitestin perusteella siinä 10/2 paikkeilla), mutta verkkoa ei ole huolletti kaiketi vuosiin. Kotisivut ja torrentit valuvat koneelle vauhdilla, mutta esim. YouTuben videot eivät lataudu ennenkuin noin minuutin jatkuvan F5:n rämpytyksen jälkeen. Sama vika mm. Bloggerin kuvien lisäämisen kanssa.
Kielimuuri!
Vaikka opetus englanniksi on korkeatasoista, niin yleisesti kansainvälisiin opiskelijoihin liittyvissä järjestelyissä olisi paljon parantamisen varaa. Ensimmäisten koulupäivien jälkeen lähes kaikki lomakkeet, ilmoitukset, kokoukset sun muut ovat olleet pelkästään japaniksi, joten suuressa osaa tapauksista on hyvin vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä kulloinkin tapahtuu. Lisäksi kaikkien opiskelijoiden tuutorit eivät osaa kovasta motivaatiosta huolimatta puhua kunnolla englantia. Moni japanilainen kokeekin erityisesti opiskelujen alussa englanninopiskelun samanlaiseksi taakaksi kuin suurin osa suomalaisista opiskelijoista pakkoruotsin. Pakko sanoa, että omalla kohdallani kävi hyvä tuuri tuutorin suhteen.
Semmoista tällä kertaa! Josko sitä tästä eteenpäin saisi vähän enemmän kirjoitettua kuulumisista ja paikallisesta meiningistä...
Ympäristö
Oitan yliopiston ympäristö on kuin suoraan elokuvista. Yliopisto sijaitsee 8km päässä Oitan keskustasta keskellä metsää lähialueen vuorten kajastaessa horisontissa. Koululle pääsee joko pyöräilemällä (30min) tai junalla (15min). Kampusalue pitää sisällään eri alojen rakennusten lisäksi urheilukenttiä, urheiluhalleja, konbini-lähikaupan, kirjakaupan sekä ruokalan. Tällä hetkellä koulun kirjasto on poissa käytöstä
 | ||
| Kuvaa koulumatkalta. Taustalla tutkinto-opiskelijoiden asuntola |
Kouluruoka
Kouluruokailu on pieni taivas maan päällä. Tarjolla on mm. uppopaistettua kalaa, kanaa ties kuinka monessa eri muodossa, grillivartaita, ramenia, miso-keittoa, possupataa... Ruokalassa kootaan itse oma ateria kymmenistä eri vaihtoehdoista ja vatsan saa helposti täyteen noin 500 jenillä (5€).
Opetuksesta
Opetuksen taso Oitan yliopistossa on ollut huippua. Opettajat kannustavat opiskelijoita aktiivisuuteen ja antavat runsaasti vaihtoehtoisia näkökulmia tunneilla käsiteltyihin aiheisiin. Kaikilla kursseillani opettajat puhuvat hyvää englantia ja heistä käytännössä jokainen on viettänyt vuosia ulkomailla. Ilmeisesti palaute viime vuosilta on tehonnut, sillä kuulemma opettajien englantia on aiemmissa vaihto-ohjelmissa ollut toisinaan hyvinkin vaikea ymmärtää...
Kahdella japanin kielen kurssilla opettajat puhuvat pelkästään japania, sillä katsovat, ettei kyseisellä tasolla englannille ole enää tarvetta. Puolentoista tunnin oppituntien jälkeen tuntuu joka kerta aivan kuin aivot olisivat sulaneet ja valuisivat pian korvista ulos. :D
Kursseista
Kurssivalikoima oli erittäin mielenkiintoinen ja suuremmat vaikeudet olivatkin siinä, mitä kursseja jättää ottamatta kuin mitä kursseja ottaa. Lukuisten japanin kielen kurssien lisäksi kursseihini kuuluu jonkun verran kursseja mm. uutismediasta, globalisaatiosta sekä kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta. Kurssien työmäärä vaihtelee runsaasti. Jotkut kurssit vaativat käytännössä joka tunnille kotitehtävien tekemistä, toisissa riittää yksi presentaatio ja/tai toimeksianto koko lukuvuotena. Erityisesti japaninkursseilla pikkutestejä on lähes joka viikko ja kokeita lukukauden aikana kaksi kappaletta.
 |
| Partikkelien käytön ymmärtämistä kurssilla Japanese Grammar & Discourse |
Nörttijuttuja
Tietojenkäsittelyn opiskelijana olen suuresti ihmetellyt koulun langatonta verkkoa. Koululla on nelisen kappaletta langattomia verkkoja ympäri kampusta, jotka eivät pelaa yhteen, joten niihin täytyy jokaiseen kirjautua erikseen tietokoneen tai puhelimen selaimen kautta. Tästä syystä puhelimen tai kannettavan kanssa koululla liikkuessa täytyy yhden verkon alueelta toiseen siirtyessä jatkuvasti toistaa sama käyttäjätunnus/salasana -rutiini täysin samoilla kirjautumistiedoilla. Kai tässä jokin logiikka on ollut...
Asuntolan verkko on melko nopea parin nettitestin perusteella siinä 10/2 paikkeilla), mutta verkkoa ei ole huolletti kaiketi vuosiin. Kotisivut ja torrentit valuvat koneelle vauhdilla, mutta esim. YouTuben videot eivät lataudu ennenkuin noin minuutin jatkuvan F5:n rämpytyksen jälkeen. Sama vika mm. Bloggerin kuvien lisäämisen kanssa.
Kielimuuri!
Vaikka opetus englanniksi on korkeatasoista, niin yleisesti kansainvälisiin opiskelijoihin liittyvissä järjestelyissä olisi paljon parantamisen varaa. Ensimmäisten koulupäivien jälkeen lähes kaikki lomakkeet, ilmoitukset, kokoukset sun muut ovat olleet pelkästään japaniksi, joten suuressa osaa tapauksista on hyvin vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä kulloinkin tapahtuu. Lisäksi kaikkien opiskelijoiden tuutorit eivät osaa kovasta motivaatiosta huolimatta puhua kunnolla englantia. Moni japanilainen kokeekin erityisesti opiskelujen alussa englanninopiskelun samanlaiseksi taakaksi kuin suurin osa suomalaisista opiskelijoista pakkoruotsin. Pakko sanoa, että omalla kohdallani kävi hyvä tuuri tuutorin suhteen.
 |
| Jälkiruoaksi maisemia noin viiden minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta |
Semmoista tällä kertaa! Josko sitä tästä eteenpäin saisi vähän enemmän kirjoitettua kuulumisista ja paikallisesta meiningistä...
maanantai 7. marraskuuta 2011
Saapuminen Beppuun
Hyvin tukkoisen ja köhäisen yön jälkeen olimme saapuneet Beppuun, noin 125000 asukkaan kylpyläkaupunkiin, joka on erityisen kuuluista kuumista lähteistään. Bepun terminaaliin saavuttuamme löysimme kämppikseni kanssa omat tuutorimme ja kuulumisten vaihtamisten jälkeen Markus lähti oman tuutorinsa kanssa omille teilleen samalla, kun jäimme odottamaan Housein ystäviä, jotka kurvasivat muutamassa minuutissa paikalle valkoisella kei-carilla.
Heti autoon astuttuani Japanin liikenteen erot Suomeen näkyivät selkeästi. Autot pysähtyvät suojateiden eteen ja vasemmanpuoleinen liikenne näytti entistäkin oudommalta, kun oli tällä kertaa itse auton kyydissä.
Kurvasimme suoraan paikalliseen Joyfull-ketjuravintolaan, josta saa paikallista ruokaa kellon ympäri. Tarjolla oli myös monellakin tapaa kuuluisia natto-herneitä, josta minua varoitettiin monta kertaa ennen Japaniin saapumistani. En uskonut ja söin. Jatkossa varoitan muita kavereita... Ruokailun ohessa tuli pölistyä valtava määrä tarinoita reissun päältä ja Suomesta.
Seuraavaksi vuorossa oli kiertelyä ja kaartelua Bepun suurimmassa tavaratalossa, You Me Townissa. Tavaratalo itsessään oli nelikerroksinen ja kooltaan suurinpiirtein Helsingin Stockmannin luokkaa. Osastoja ja kauppoja löytyi lähes joka laitaan levykaupoista ja vaatekaupoista pelihalliin asti. Aikaa You Me Townissa paloi monta tuntia. Erityisesti mieleeni jäi tavaratalon ravintola-alue, josta avautui upea merinäköala Oitan lahdelle. Siinä kelpasi mutustella nuudelikeittoa samalla, kun Housei kavereineen päivitteli ja opasti ruoan syömisen kanssa. On yllättävän vaikeaa kumarrella ruoan päälle ja ryystää keittoa äänekkäästi, kun koko elämän tottunut siihen, että kyseiset manööverit ruokapöydässä ovat hyvin epäkohteliaita.. :D
Alunperin tarkoitukseni oli punkata Housein opiskelija-asunnossa, mutta muutaman neliön kokoinen yksiö täynnä tavaraa ei olisi ajanut asiaansa motellina. Hetken miettimisen jälkeen selvisi, että saisin yösijan Housein koulukaverin Shiban asunnosta aivan koulun vierestä. Kello oli jo päälle puolen yön ja seuraavana aamuna pitäisi jo olla koulussa, joten loogisin vaihtoehto oli lähteä paikalliseen Onsen-kylpylään.
Onsenin sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 380 jeniä (3,80€). Sisällä oli allasta ja saunaa joka lähtöön: kylmäsaunaa, mineraalisaunaa, höyrysaunaa... sisältä löytyi myös lähes suomalainen sauna, jonka lämpötila oli jo 90 astetta, joskin kiuas loisti poissaolollaan ja sen tilalla oli televisio, joka näytti paikallista viihdeohjelmaa, josta ei saanut mitään tolkkua. Lähdimme onsenista puoli kolmen aikaan, eikä nukahtamiseen tarvittu paljoa.
En tiedä miten sain itseni hereille aamulla, mutta jo ennen yhdeksää olin koululla paperisotaa aloittamassa...
Heti autoon astuttuani Japanin liikenteen erot Suomeen näkyivät selkeästi. Autot pysähtyvät suojateiden eteen ja vasemmanpuoleinen liikenne näytti entistäkin oudommalta, kun oli tällä kertaa itse auton kyydissä.
Kurvasimme suoraan paikalliseen Joyfull-ketjuravintolaan, josta saa paikallista ruokaa kellon ympäri. Tarjolla oli myös monellakin tapaa kuuluisia natto-herneitä, josta minua varoitettiin monta kertaa ennen Japaniin saapumistani. En uskonut ja söin. Jatkossa varoitan muita kavereita... Ruokailun ohessa tuli pölistyä valtava määrä tarinoita reissun päältä ja Suomesta.
Seuraavaksi vuorossa oli kiertelyä ja kaartelua Bepun suurimmassa tavaratalossa, You Me Townissa. Tavaratalo itsessään oli nelikerroksinen ja kooltaan suurinpiirtein Helsingin Stockmannin luokkaa. Osastoja ja kauppoja löytyi lähes joka laitaan levykaupoista ja vaatekaupoista pelihalliin asti. Aikaa You Me Townissa paloi monta tuntia. Erityisesti mieleeni jäi tavaratalon ravintola-alue, josta avautui upea merinäköala Oitan lahdelle. Siinä kelpasi mutustella nuudelikeittoa samalla, kun Housei kavereineen päivitteli ja opasti ruoan syömisen kanssa. On yllättävän vaikeaa kumarrella ruoan päälle ja ryystää keittoa äänekkäästi, kun koko elämän tottunut siihen, että kyseiset manööverit ruokapöydässä ovat hyvin epäkohteliaita.. :D
Alunperin tarkoitukseni oli punkata Housein opiskelija-asunnossa, mutta muutaman neliön kokoinen yksiö täynnä tavaraa ei olisi ajanut asiaansa motellina. Hetken miettimisen jälkeen selvisi, että saisin yösijan Housein koulukaverin Shiban asunnosta aivan koulun vierestä. Kello oli jo päälle puolen yön ja seuraavana aamuna pitäisi jo olla koulussa, joten loogisin vaihtoehto oli lähteä paikalliseen Onsen-kylpylään.
Onsenin sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 380 jeniä (3,80€). Sisällä oli allasta ja saunaa joka lähtöön: kylmäsaunaa, mineraalisaunaa, höyrysaunaa... sisältä löytyi myös lähes suomalainen sauna, jonka lämpötila oli jo 90 astetta, joskin kiuas loisti poissaolollaan ja sen tilalla oli televisio, joka näytti paikallista viihdeohjelmaa, josta ei saanut mitään tolkkua. Lähdimme onsenista puoli kolmen aikaan, eikä nukahtamiseen tarvittu paljoa.
En tiedä miten sain itseni hereille aamulla, mutta jo ennen yhdeksää olin koululla paperisotaa aloittamassa...
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Osaka - Beppu 27.-28.09.2011
Tajusin juuri, että olen melkein kuukauden jäljessä blogipäivitysteni kanssa... Parasta kiristää tahtia.
Päivän kiertelyn jälkeen oli aika jättää Osakalle (väliaikaiset!) hyvästit ja suunnata kohti Oitan prefektuuria. Osaka - Beppu -väliä seilaava lautta on Silja Linen ja Viking Linen järkäleisiin tottuneena melko pieni; ravintolaa, kokoustiloja, paria pientä kauppaa ja onsenia lukuunottamatta laivalla ei ollut hirveästi muuta tekemistä. Toisaalta... mitä muuta noin 12 tunnin reissulle tarvitsisi?
Vaikka lautalla oli mahdollista liikkua vain kahdessa kerroksessa, oli maan tapojen mukaisesti joka paikka täynnä ruoka- ja juoma-automaatteja. Yhteisten tilojen ruoka-automaatti oli veikeä vehje, josta sai ostettua kuumia valmisaterioita muutamalla sadalla jenillä. Tapani mukaan sekoitin ajatuksissani takoyakin (paistettua mustekalaa) yakitoriin (paistettua kanaa) ja kerkesin syömään noin puoli paketillista kumman sitkeitä ruokapalluroita autuaan tietämättömänä taikinan alla piilevästä totuudesta. Sen toisen puolen syömisestä tuli kertaheitolla mielenkiintoisempaa! (Ihan hyvää se oikeastaan oli.)
Onsen oli tyypillinen sisäkylpylä, joka on jaettu kahtia naisille ja miehille. Kuten suomalaisissa uimahalleissakin, niin toisen sukupuolen edustajilla ei ole mitään asiaa toisen puolen tiloihin. Itse kylpyyn mennään vasta, kun koko vartalo on pesty perusteellisesti. Tehokas tapa herättää pahennusta kanssakylpijöissä olisikin pompata suoraan pukuhuoneesta altaaseen. Kylpy ei maksanut mitään ja teki hetken ajaksi ihmeitä kurkulle.
Laivan nukkumatilat olivat vähintäänkin mielenkiintoiset. Halvimmilla lipuilla pääsimme nukkumaan noin 50 ihmiselle mitoitettuun makuusaliin, jonne ei onneksemme saapunut enempää kuin noin viitisentoista matkustajaa. Omaa tilaa riitti ruhtinaallisesti! Vaikka kello kävi jo seuraavaa päivää, en saanut juurikaan nukuttua edellisenä yönä saadun flunssan takia. Suurin osa ajasta menikin kännykällä surffaillessa laivan langatonta internetyhteyttä käyttäen.
Harmittavasti eräässä aiemmassa postauksessa mainittua yli-imelää tunnaria ei kuulunut terminaalissa saatika lautalla. Harmi.
Jostain kumman syystä en saanut lisättyä paria valokuvaa postaukseen, joten teen sen joku toinen päivä. Seuraavaan kertaan!
perjantai 14. lokakuuta 2011
Ajatussuman purkamista: Lähtö ja saapuminen Japaniin
Vihdoinkin alla on (ainakin jotenkin) toimiva tietokone! Blogipäivitystä seuraa, koetan pitää tekstin tiiviinä...
Helsinki - Pariisi - Osaka
Järkyttävän aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme kello viiden aikaan perheeni kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Huonosti nukutun yön jälkeen herääminen ei ollut mitään herkkua ja lähes koko matkan harrastinkin katkonaista torkkuilua.
Pakolliset toimenpiteet kentällä hoituivat ilman ongelmia. Olin kerennyt tehdä lähtöselvityksen netissä jo edellisenä päivänä, joten kentällä ei tarvinnut tehdä muuta kuin antaa rinkka henkilökunnan haltuun ja kävellä turvatarkastuksen sisään, kunhan olin ensin kerennyt jättää jäähyväiset perheelle. Itse lento oli muutamassa tunnissa ohi ja huomasin nopeasti olevani Ranskassa. Pariisin lentokentältä löysin tulevan kämppikseni Markuksen. Tai noh, tarkemmin sanottuna hän löysi minut mutustelemassa aamupalaani hallin kafeteriassa...
Air Francen lento oli kylmä kuin mikä ja pieni viluisuus muuttui reilun kymmenen tunnin aikana ilkeäksi flunssaksi. Sain nukuttua ehkä kaksi tuntia jatkuvasta tukkoisuudesta ja köhästä johtuen. Viihdytin itseäni mm. seuraamalla naapurin bisnesmiehen nuokkumista otsa edellisen tuolin kosketusnäyttöön nojaten. Kyseinen herra sai mm. valittua elokuvan ja laittamaan sen pyörimään pelkkää otsaansa käyttäen. Lennolla tarjottu ruoka oli sentään maukasta, eikä mistään "lentokoneruoasta" voitu puhuakaan.
Saapuminen oli aikamoinen kokemus. Osakan kansainvälinen lentokenttä on rakennettu kokonaan valtavan, keinotekoisen saaren päälle. Omaan päähäni ei meinaa millään mahtua, kuinka ihmeessä kyseinen rakennelma on saatu aikaan. Joka tapauksessa, heti koneesta poistuttuamme ja saapumisterminaaliin päästyämme meistä - kuten kaikista muistakin ulkomaalaisista - otettiin valokuvat ja sormenjäljet passintarkituksessa. Halli oli täynnä terrorismintorjunnan tärkeyttä julistavia julisteita ja banderolleja. Hauskana yksityiskohtana kuvauslaitte puhui ohjeet ääneen. Pakollisten kuvausten jälkeen oli aikaa tutustua lentokenttään. Söin pikaisen reissuaterian ja kävin nostamassa lähimmästä Visa Electronin kelpuuttavasta automaatista jenejä. Automaatti sekä tervehti, että kiitti asioimisesta heleällä naisäänellä.
Matkalla kohti lentokentän juna-asemaa kuului taas tuttu naisääni. Tällä kertaa kyseessä olivat kentän liukuportaat, jotka kehottivat matkustajia pitämään kiinni kaiteesta kaatumisen varalta. Jopa WC kiitti asiakkaita ja muistutti hyvistä tavoista! Hetken seikkailtuamme löysimme junan, joka hetken odottelun lähti liikkeelle kohti keskustaa.
Junamatka Osakan Namban asemalle kesti noin puolisen tuntia, jonka aikana noin 10 metrin korkeudessa kulkevan junan ikkunoista avautui upeat näkymät esikaupunkialueiden kattomeren ylle. (Missä ne kuvat on, jotka luulin ottaneeni?!) Asemalle saavuttuamme vuorossa oli muutama tunti kiertelyä ja kaartelua Namban alueella. Erityisesti värien, valojen ja äänten sekamelskan täyttämät paikalliset pelihallit olivat näkemisen arvoisia. Hyvän kuvan menosta saa hakemalla YouTubesta "Japanese arcade". Minun ja Markuksen kokeman tuijotuksen määrä kaduilla oli melkoinen. Osa uteliaista ihmisistä hymyili varovasti, osa ihmetteli silmät pyöreinä ja osa tuli kysymään, mistä päin maailmaa olemme tulleet.
Aikaa ei kuitenkaan ollut liikaa hukattavaksi, sillä lauttalippujen lunastus oli vielä tekemättä. Noin puolen tunnin junamatkan jälkeen pääsimme lauttaterminaalille, jossa palvelutiskin myyjä ilmoitti heti kättelyssä, ettei osaa puhua englantia. Melkoisen haparoinnin ja takeltelun jälkeen saimme kuitenkin liput lunastettua ja aikataulut selvitettyä japaniksi, joten olimme vapaat tutkimaan kaupunkia vielä pari tuntia. Emme lähteneet enää keskustaan, vaan kiertelimme Asia and Pacific Trade Centeriä, jonka osa lauttaterminaali on.
Nopean päivällisen jälkeen suuntasimme kohti lauttaa, joka seuraavan yön aikana kulkisi noin 400 kilometrin matkan Osakasta kuumista lähteistään tunnettuun Bepun kaupunkiin.
Helsinki - Pariisi - Osaka
Järkyttävän aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme kello viiden aikaan perheeni kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Huonosti nukutun yön jälkeen herääminen ei ollut mitään herkkua ja lähes koko matkan harrastinkin katkonaista torkkuilua.
Pakolliset toimenpiteet kentällä hoituivat ilman ongelmia. Olin kerennyt tehdä lähtöselvityksen netissä jo edellisenä päivänä, joten kentällä ei tarvinnut tehdä muuta kuin antaa rinkka henkilökunnan haltuun ja kävellä turvatarkastuksen sisään, kunhan olin ensin kerennyt jättää jäähyväiset perheelle. Itse lento oli muutamassa tunnissa ohi ja huomasin nopeasti olevani Ranskassa. Pariisin lentokentältä löysin tulevan kämppikseni Markuksen. Tai noh, tarkemmin sanottuna hän löysi minut mutustelemassa aamupalaani hallin kafeteriassa...
 |
| Charles de Gaullen kansainvälinen lentokenttä, halli F |
Air Francen lento oli kylmä kuin mikä ja pieni viluisuus muuttui reilun kymmenen tunnin aikana ilkeäksi flunssaksi. Sain nukuttua ehkä kaksi tuntia jatkuvasta tukkoisuudesta ja köhästä johtuen. Viihdytin itseäni mm. seuraamalla naapurin bisnesmiehen nuokkumista otsa edellisen tuolin kosketusnäyttöön nojaten. Kyseinen herra sai mm. valittua elokuvan ja laittamaan sen pyörimään pelkkää otsaansa käyttäen. Lennolla tarjottu ruoka oli sentään maukasta, eikä mistään "lentokoneruoasta" voitu puhuakaan.
 |
| Kiitos, Air France <3 |
 |
| Ensimmäinen ateria Japanianmaalla. Fantaa ja onigiri. |
Matkalla kohti lentokentän juna-asemaa kuului taas tuttu naisääni. Tällä kertaa kyseessä olivat kentän liukuportaat, jotka kehottivat matkustajia pitämään kiinni kaiteesta kaatumisen varalta. Jopa WC kiitti asiakkaita ja muistutti hyvistä tavoista! Hetken seikkailtuamme löysimme junan, joka hetken odottelun lähti liikkeelle kohti keskustaa.
 |
| Namba, Osaka |
Junamatka Osakan Namban asemalle kesti noin puolisen tuntia, jonka aikana noin 10 metrin korkeudessa kulkevan junan ikkunoista avautui upeat näkymät esikaupunkialueiden kattomeren ylle. (Missä ne kuvat on, jotka luulin ottaneeni?!) Asemalle saavuttuamme vuorossa oli muutama tunti kiertelyä ja kaartelua Namban alueella. Erityisesti värien, valojen ja äänten sekamelskan täyttämät paikalliset pelihallit olivat näkemisen arvoisia. Hyvän kuvan menosta saa hakemalla YouTubesta "Japanese arcade". Minun ja Markuksen kokeman tuijotuksen määrä kaduilla oli melkoinen. Osa uteliaista ihmisistä hymyili varovasti, osa ihmetteli silmät pyöreinä ja osa tuli kysymään, mistä päin maailmaa olemme tulleet.
 |
| Katukuvaa Osakasta |
Aikaa ei kuitenkaan ollut liikaa hukattavaksi, sillä lauttalippujen lunastus oli vielä tekemättä. Noin puolen tunnin junamatkan jälkeen pääsimme lauttaterminaalille, jossa palvelutiskin myyjä ilmoitti heti kättelyssä, ettei osaa puhua englantia. Melkoisen haparoinnin ja takeltelun jälkeen saimme kuitenkin liput lunastettua ja aikataulut selvitettyä japaniksi, joten olimme vapaat tutkimaan kaupunkia vielä pari tuntia. Emme lähteneet enää keskustaan, vaan kiertelimme Asia and Pacific Trade Centeriä, jonka osa lauttaterminaali on.
 |
| ATC, Osaka |
Nopean päivällisen jälkeen suuntasimme kohti lauttaa, joka seuraavan yön aikana kulkisi noin 400 kilometrin matkan Osakasta kuumista lähteistään tunnettuun Bepun kaupunkiin.
 |
| Ferry Sunflower Cobalt / フェリーさんふらわあ こばると |
Matka jatkuu seuraavassa postauksessa...
lauantai 1. lokakuuta 2011
Pikainen päivitys Japanista...
Täällä ollaan! Luvassa nopeita havaintoja kämppiksen kannettavalta käsin.
Tähän mennessä Japani ollut juuri sitä mitä ajattelin: jotain ihan muuta. On todella vaikea sanoa tehdäänkö täällä oikeastaan mitään samalla tavalla kuin Suomessa. Jokainen päivä onkin ollut yhtä oppimista, oli sitten kyse syömisestä, ulkona liikkumisesta, kaupassa asioimisesta tai keskustelusta ihmisten kanssa.
Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kuitenkin paikallinen ilmasto. Vaikka ollaan jo pitkällä syksyllä, niin olo on ollut kuin Korkeasaaren trooppisesta eläintalosta. Tänään ilma on ollut kuitenkin paikallisittain melko kylmä, joten olo on kuin suoraan kesäisestä Suomesta. Kosteusprosentti on matala ja lämpötila on keikkunut hieman kahdenkymmenen asteen yläpuolella. Kaikkina muina päivinä hiki on ollut pinnassa pienestäkin kävelylenkistä. Osa opiskelijoista vetelee kuitenkin jo huppareita päälle.
Läppärini ei vieläkään ole saapunut huollosta, joten seuraavaa postausta (ja valokuvia) voi joutua odottelemaan vielä pari viikkoa... Kärsivällisyyttä!
Tähän mennessä Japani ollut juuri sitä mitä ajattelin: jotain ihan muuta. On todella vaikea sanoa tehdäänkö täällä oikeastaan mitään samalla tavalla kuin Suomessa. Jokainen päivä onkin ollut yhtä oppimista, oli sitten kyse syömisestä, ulkona liikkumisesta, kaupassa asioimisesta tai keskustelusta ihmisten kanssa.
Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kuitenkin paikallinen ilmasto. Vaikka ollaan jo pitkällä syksyllä, niin olo on ollut kuin Korkeasaaren trooppisesta eläintalosta. Tänään ilma on ollut kuitenkin paikallisittain melko kylmä, joten olo on kuin suoraan kesäisestä Suomesta. Kosteusprosentti on matala ja lämpötila on keikkunut hieman kahdenkymmenen asteen yläpuolella. Kaikkina muina päivinä hiki on ollut pinnassa pienestäkin kävelylenkistä. Osa opiskelijoista vetelee kuitenkin jo huppareita päälle.
Läppärini ei vieläkään ole saapunut huollosta, joten seuraavaa postausta (ja valokuvia) voi joutua odottelemaan vielä pari viikkoa... Kärsivällisyyttä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)